Peltopalanen Pohjan maalla.

Saarna 313

Jäljennös (vain katkelma) / P. Raittilan kokoelma / Oulun maakunta-arkisto / Lähteenä Kirkkopostilla 1876

Saarnoja I-III

313. Herra säästää kristittyjä pyhän nimensä tähden. Jumala antaa Henkensä niille, jotka ottavat sen vastaan.

 Kolmantena rukouspäivänä Iltasaarna vuonna 1857 

Minä vapautan teidät kaikesta saastaisuudestanne. Minä käsken siemenen menestyä, enkä anna teidän nähdä nälkää. Minä lisään puiden hedelmiä ja kasvatan viljan pellolla, etteivät pakanat enää pilkkaa teitä nälän tähden. (Hes. 36:29,30) 

Jumala lupaa profeetta Hesekielin suulla vapauttaa israelilaiset kaikesta saastaisuudesta ja aikoo antaa heille enemmän maan hedelmiä, etteivät pakanat pääsisi pilkkaamaan heitä nälän tähden. Näistä sanoista kuuluu, että pakanat pilkkasivat israelilaisia, kun Jumala rankaisi heitä nälällä ja kovalla ajalla. Ei ole kirjoitettu, kuinka he pilkkasivat, mutta voidaan päätellä, että se tapahtui niin kuin Salomo on kirjoittanut Viisauden kirjassa: "Vanhurskas sanoo, että hän on Jumalan Poika. Jos hän todella on Jumalan Poika, niin Jumala häntä auttaa." Juutalaiset eivät kuitenkaan pilkanneet näin Jumalan Poikaa nälän tähden, vaan sen surkeuden tähden, jossa hän oli ristillä. Emme tiedä, pilkkaavatko pakanat nykyään kristittyjä nälän tähden. Hehän ovat itse samalla tavoin nälissään. Tosin jotkut pakanat sanovat, että tämä rangaistus on tullut kristittyjen tähden. 

Nettipostilla

N:o 313, 3 RUKOUSPÄIVÄNÄ 1857 


Minä vapahdan teitä kaikesta teidän saastaisuudestanne, ja sanon jyvälle, että hänen pitää hyvin menestymän, enkä anna teidän nähdä nälkää. Minä enennän hedelmän puussa, ja kasvatan tulon kedolla, ettei pakanat pidä teitä enää nälän tähden pilkkaaman. Hes. 36: 29, 30 

Jumala lupaa profeetta Hesekielin kautta, Israelin lapsille, että hän tahtoo vapahtaa heitä kaikesta saastaisuudesta, ja aikoo sitte antaa heille paremman hedelmän maassa, ettei pakanat pääsis heitä pilkkaamaan nälän tähden. Se kuuluu näistä sanoista, että kuin Jumala rankaisi Israelin lapsia nälällä ja kalliilla ajalla, niin pakanat pilkkaisit heitä nälän tähden. Vaikka ei ole kirjoitettu, kuinka he pilkkaisit. Niin kuin Salomo on kirjoittanut viisauden kirjassa: Jumalatoin sanoo: vanhurskas kehuu, että hän on Jumalan poika, vapahtakoon nyt Jumala häntä, sillä hän on sanonut: "Jumalan poika minä olen." Sillä lailla pilkkaisit juutalaiset Jumalan poikaa, ei nälän tähden, vaan sen surkeuden tähden, jossa Jeesus oli ristin päällä. Emme tiedä, pilkkaavatko nyt pakanat kristityitä nälän tähden, koska pakanat ovat itse samassa kadotuksessa. Vaikka muutamat pakanat sanovat, että kristittyin tähden on tämä rangaistus tullut.



Kristittyjen täytyy tutkistella, mitä Jumala sanoo profeetta Hesekielin suulla samassa luvussa, mistä päivän teksti on otettu. Kun Jumala rankaisi israelilaisia maanpaolla, pakanat pilkkasivat heitä sanoen: "Onko tämä muka Herran kansaa, jonka on täytynyt lähteä maastaan?" Herra otti pilkan itseensä ja sanoi, että kun pakanat pilkkasivat israelilaisia, he pilkkasivat sillä hänen pyhää nimeään. Herra sanoi israelilaisille: "Minä säästin teidät pyhän nimeni tähden, jonka te häpäisitte pakanoitten keskuudessa." 


Me kuulemme tässä, että israelilaiset ovat häpäisseet Herran nimen pakanoitten keskuudessa. Israelin kansan piti olla silloin valona pakanoitten keskellä, sillä israelilaisia nimitettiin siihen aikaan Jumalan kansaksi. He olivat Jumalan kansaa, mutta elämällään he pilkkasivat Jumalan nimeä pakanoitten keskuudessa. Sen tähden Herra nuhtelee israelilaisia profeetan suulla sanoen: "Minä säästin teidät pyhän nimeni tähden, jonka te häpäisitte pakanoitten keskuudessa." 




Vaikka israelilaiset olivat häpäisseet hänen pyhän nimensä pakanoitten keskuudessa, Herra oli kuitenkin säästänyt heitä ja sanonut: "En minä sitä tee teidän tähtenne, vaan minun pyhän nimeni tähden, jonka te olette häpäisseet pakanoitten keskellä." Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanoiden keskuudessa, kun Jumalan kansa elää niin, että pakanat pääsevät pilkkaamaan ja soimaamaan heitä. Kristittyjen elämä ei kelpaa pakanoille, mutta jos pakanat pääsevät kristittyjen heikkouden tähden vahvistamaan väärää uskoaan, että nämä eivät ole parempia kuin pakanat, niin erityisesti tällä tavalla häpäistään Jumalan nimeä. Herra ei kuitenkaan ole säästänyt heitä heidän oman ansionsa tähden vaan pyhän nimensä tähden, etteivät pakanat pääsisi pilkkaamaan esteettä Jumalaa sanoen: "Eipä Jumalan kansa ole pakanoita parempaa."


Mutta kristityt täytyvät peräänajatella, mitä Jumala sanoo profeetta Hesekielin suun kautta siinä samassa luvussa, josta tämän päivän tekstisanat ovat otetut. Koska nimittäin Jumala rankaisi Israelin lapsia, että he jouduit maaltansa pois lähtemään, niin pakanat pilkkaisit Israelin lapsia sanoen: "Onkosta tämä Herran kansa, jonka piti maaltansa lähtemän?" Mutta Herra otti sen pilkan itsellensä ja sanoi, että pakanat pilkkaisit hänen pyhän nimensä, koska he pilkkaisit Israelin lapsia. Mutta Israelin lapsille Herra sanoi: "Minä säästin teitä minun pyhän nimeni tähden, jonka Israelin huone häväisi pakanain seassa." 

Tässä kuulemme, että Israelin lapset ovat häväisseet Herran nimen pakanain seassa. Israelin kansan piti silloin oleman niinkuin yksi kynttilä pakanain seassa, sillä Israel on siihen aikaan kristityn nimen kantanut. Ne olit silloin Jumalan kansa, mutta heidän elämänsä oli senkaltainen, että Jumalan nimi tuli pilkatuksi pakanain seassa. Sentähden nuhtelee Herra Israelin lapsia profeetan suun kautta ja sanoo Hesekielin 36. luvussa, 21. värssyssä: "Mutta minä säästin (nimittäin Israelin kansan) minun nimeni tähden, jonka Israelin huone häväisi pakanain seassa."



Vaikka Israelin huone oli häväissyt hänen pyhän nimensä pakanain seassa, oli Herra kuitenki säästänyt heitä, "mutta en minä sitä tee teidän tähtenne, vaan minun pyhän nimeni tähden, jonka te pakanain seassa olette häväisseet." Jumalan nimi tulee nimittäin pilkatuksi pakanain seassa, koska ne, jotka Jumalan kansaksi kutsutaan, elävät niin, että pakanat pääsevät pilkkaamaan ja soimaamaan. Vaikka ei kristityn elämä kelpaa pakanoille. Mutta jos pakanat kristittyin heikkouden tähden pääsevät väärän uskonsa vahvistamaan, ettei ole kristityt paremmat kuin pakanat, sillä lailla erinomattain Jumalan nimi häväistään. Mutta Herra on säästänyt heitä, ei heidän oman ansionsa tähden, vaan hä- nen pyhän nimensä tähden, ettei pakanat pääsis peräti Jumalata pilkkaamaan ja sanomaan: "Eipä ole Jumalan kansa parempi kuin pakanat."


Aikoinaan pakanat pilkkasivat israelilaisia nälän tähden, ja nykyiset pakanat pilkkaavat kristittyjä köyhyyden tähden. Me kyllä tiedämme, että kristittyjen köyhyys on tullut heidän entisestä turhuudestaan. Kun kristityt ovat eläneet suruttomuutensa aikana kuin maailman orjat, jotkut heistä ovat köyhtyneet juoppouden tähden, jotkut koreilun ja muutamat ylpeyden tähden. Jotkut eivät ole vieläkään raskineet luopua vanhasta koreudestaan, kun he jaksavat kantaa sekä kristityn nimeä että koreutta. Jos siis Herra säästää vielä kristittyjä, hän ei tee sitä heidän oman ansionsa tähden, vaan hänen pyhän nimensä tähden, ettei se tulisi aivan häpäistyksi pakanoitten keskuudessa. 

Kantakoot pakanat koreuttaan, mutta kristittyjen ei pitäisi enää säästää vanhaa koreutta, koska he tietävät hyvin, että heille on talletettuna parempi koreus. Sitä ei ole tehty silkistä, vaan puhtaasta ja turmelemattomasta aineesta, jota suruttomat ja uskottomat eivät voi pukea ylleen. Pakanat eivät jaksa kantaa sitä koreutta, jonka suuri taivaan Kuningas antaa niille ehtoollisvieraille, jotka riisuvat oman vanhurskautensa mustat repaleet pois ja pukeutuvat häävaatteisiin. 

Herra sanoo israelilaisille: "Minä vapautan teidät kaikesta saastaisuudestanne ja käsken siemenen menestyä, enkä anna teidän nähdä nälkää. Minä lisään puiden hedelmiä ja kasvatan viljan pellolla, etteivät pakanat enää pilkkaa teitä nälän tähden. Tietäkää siis, etten minä tee näin teidän tähtenne, sillä teidän on hävettävä itseänne, te Israelin kansa." 


Me toivomme, että Herra käskee siemenen menestyä, kun nyt katselemme, missä kunnossa on Jumalan pelto, johon ennen on kylvetty siunattuja siemeniä. Mutta onko se siementen, pellon vai ilman syy, ettei Jumalan pelto ole niin kaunis kuin se on ennen ollut tähän aikaan vuodesta? 


Rukoilkaa, te kaikki peltomiehet ja Herran viinitarhan työntekijät, että Herra antaisi enemmän kastetta taivaasta ja antaisi armonsa auringon paistaa, niin että siementen Herra saisi koota elon aikana edes muutamia vehnänjyviä aittaansa, kun hän tulee pian puimaan riihensä viskain kädessään. Rukoilkaa, te kaikki peltomiehet, että siementen Herra säästäisi vielä vähän aikaa tätä peltopalasta lumisateelta, pakkaselta ja rajuilmalta, niin että harvat oljet orjantappuroitten keskellä kasvaisivat, tuottaisivat satoa ja menestyisivät, ennen kuin talvipakkanen tulee. Kuule, sinä suuri siementen Herra, köyhien peltomiesten rukous: Isä meidän, joka olet taivaissa.


Ja niinkuin pakanat silloin pilkkaisit Israelin kansaa nälän tähden, niin pilkkaavat vielä tämän aikaiset pakanat kristityitä köyhyyden tähden. Vaikka me tiedämme, että köyhyys on tullut entisestä turhuudesta. Koska kristityt ovat olleet suruttomuudessa ja eläneet niinkuin maailman orjat elävät: muutamat juopumuksen tähden, muutamat koreuden tähden, ja muutamat ylpeyden tähden ovat tulleet köyhiksi. Muutamat ei ole vielä raskineet luopua vanhasta koreudesta, kuin he jaksavat kristityn nimen ja koreuden kantaa. Jos siis Herra säästää vielä, ei hän säästä kristittyin oman ansion tähden, mutta hänen pyhän nimensä tähden, ettei se tulis peräti häväistyksi pakanain seassa. 

Kantakoot nyt pakanat koreutensa, mutta kristityt ei pitäis enää vanhaa koreutta säästämän, hyvin tieten, että heille on parempi koreus tallelle pantu, joka ei ole madon paskasta tehty, vaan puhtaasta ja turmelemattomasta aineesta, jota suruttomat ja uskottomat ei saata päällensä ottaa. Ei pakanat jaksa sitä koreutta kantaa, jonka se suuri taivaan kuningas antaa niille ehtoollisen vieraille, jotka riisuvat omanvanhurskauden mustat rääpäleet pois ja ottavat häävaatteet päällensä.

Näin sanoo Herra Israelin lapsille: "Minä vapahdan teitä kaikesta saastaisuudestanne, ja sanon jyvälle, että hänen pitää hyvin menestymän, enkä anna teidän nähdä nälkää. Minä enennän hedelmän puussa ja kasvatan tulon kedolla, ettei pakanat pidä enää nälän tähden teitä pilkkaaman. En minä näitä tee teidän tähtenne, sanoo Herra, sen pitää teidän tietämän, vaan teidän pitää suuresti häpeämän teidän teitänne, te Israelin huone." 

Meidän pitää toivoman, että Herra sanoo jyvälle, että hänen pitää hyvin menestymän, koska me tänä päivänä katselemme, millä rajalla Jumalan pelto on, johon ennen tätä aikaa siunatut siemenet kylvetyt ovat. Onkos se siementen syy, vai onko se peltomaan syy eli ilman syy, ettei Jumalan pelto ole niin kaunis, kuin se ennen on ollut tällä aikaa vuodesta? 

Rukoilkaat kaikki peltomiehet ja työntekijät Herran viinamäessä, että Herra antais enemmän kastetta taivaasta ja antais armiaan aurinkonsa paistaa, että siementen Herra sais muutaman nisujyvän koota aittaansa elon aikana, kun hän tulee pian perkaamaan riihensä, jonka kädessä viskin on. Rukoilkaat kaikki peltomiehet, että siementen Herra säästäis vielä vähän aikaa tämän peltopalaisen lumisateesta, pakkaisesta ja rajuilmasta, että ne harvat oljet orjantappurain keskellä kypsyisit, kasvaisit ja menestyisit, ennenkuin talvipakkainen tulee. Kuule, sinä suuri siementen Herra, köyhäin peltomiesten rukous. Isä meidän jne. 


Minä annan Henkeni teihin ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan ja pidätte minun oikeuteni ja teette niitten mukaan. (Hes. 36:27) 


Luetun tekstin johdolla tutkistelemme tällä pyhällä hetkellä, kuinka Jumala antaa Henkensä niille, jotka ottavat sen vastaan. Profeetta Hesekielin aikana israelilaiset olivat Babylonin vankeudessa hyvin ahdistuneina. Niin kuin ihminen muistaa paremmin Jumalaa hädän hetkellä kuin menestyksen aikana, niin myös muutamat vangit olivat alkaneet tuntea syntejään. He tunnustivat myös suullaan, että he olivat olleet isiensä kanssa jumalattomia. Sen tähden Jumala antoi profeetta Hesekielin suulla muutamia armolupauksia, jotta he rupeaisivat paremmin uskomaan. Jumala oli luvannut monen profeetan suulla, että hän tahtoo antaa Pyhän Henkensä. Tämä lupaus täytettiin vasta viisisataa vuotta myöhemmin, kun Pyhän Hengen lahja vuodatettiin opetuslapsiin. 


Jumala täyttää armolupauksensa, kunhan vain ihminen voisi ne ottaa vastaan. Vasta Vapahtajan kuoleman jälkeen israelilaiset ottivat vastaan Pyhän Hengen lahjan. He olivat aiemmin suruttomia, vastahakoisia ja paatuneita, eikä heillä ollut Jumalan mielen mukaista murhetta. 


Vaikka Jumala profeetan suulla antoi armolupauksen Henkensä antamisesta heihin, nämä raukat eivät olleet siinä tilassa, että he olisivat voineet ottaa vastaan Pyhää Henkeä. Vaikka he olivat kärsineet maallista kuritusta ja vaikka pakanat pilkkasivat heitä nälän ja maanpakolaisuuden tähden, heille ei tullut Jumalan mielen mukaista hengellistä murhetta, vaan ainoastaan maallinen murhe, joka aiheuttaa kuoleman. Kun maallista murhetta on nyt tarjolla kaikille, pitäisi katuvien ja uskovien ottaa opiksi Raamatusta, joka osoittaa, että Jumala on joutunut usein ahdistamaan suruttomia maallisella kurituksella. Ne harvat, jotka ovat huutaneet Jumalan puolesta parannusta kansalle, ovat itse saaneet kärsiä puutetta muiden kanssa. 


Myös profeetat ovat saanet siitä osansa, vaikka he eivät olisi tarvinneet niin paljon kuritusta. He ovat eläneet huonolla ruoalla, mutta ovat saaneet suuremman voiman saarnata suruttomalle kansalle, kun on ollut nälkä ja kovat ajat. Kristittyjen pitäisi nyt ajatella, kuinka paljon he ovat haaskanneet suruttomuuden aikana turhuuteen ja kuinka vähän kiittäneet Jumalaa hyvästä ajasta. Jos nyt se, mitä ennen on haaskattu koreiluun ja maailman turhuuteen, olisi tallella, ei olisi mitään hätää. Järkikin sanoo, että jos kaikki olisivat nuoruudestaan asti etsineet Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin nyt olisi tallella se, mitä suruttomuuden aikana on haaskattu.


Tämän päivän ehtoosaarnan teksti löytyy kirjoitettuna profeetta Hesekielin 36. luvussa, 27 värssyssä, ja kuuluvat sanat näin: "Ja minä annan minun henkeni teihin, ja teen niin, että te vaellatte minun säädyssäni, ja pidätte minun oikeuteni ja teette niitten jälkeen."

Meidän ylösluetun tekstin johdatuksesta pitää meidän tällä pyhällä hetkellä peräänajatteleman: Kuinka Jumala antaa henkensä niille, jotka sen vastaanottavat. Profeetta Hesekielin aikana olit Israelin lapset Baabelin vankeudessa ja kovin ruumiin puolesta ahdistetut, ja niinkuin ihminen hädässä ollessansa paremmin muistaa Jumalata kuin myötäkäymisessä, niin olit muutamat vangit alkaneet tuntemaan syntiänsä, ja tunnustit myös suulla: "Me olemme meidän isäimme kanssa jumalattomat olleet." Sentähden antoi Jumala profeetta Hesekielin kautta muutampia armolupauksia edeltäpäin, että he rupeaisit paremmin uskomaan. Jumala oli jo monen profeetan kautta luvannut, että hän tahtoo antaa Pyhän Henkensä, vaikka tämä lupaus täytettiin vasta puolituhannen ajastaikaa jälkeen, koska Pyhän Hengen lahja vuodatettiin opetuslasten päälle. 

Mutta kaikki armolupaukset ovat Jumalan puolesta täytetyt, saati ihminen puolestansa saattais niitä vastaanottaa. Israelin lapset eivät ole vastaanottaneet Pyhän Hengen lahjaa, ennenkuin vasta Vapahtajan kuoleman jälkeen, sillä ne olit niin suruttomat, vastahakoiset ja paatuneet, ettei heillä ollut senkaltainen murhe kuin Jumalan mielen jälkeen on. 

Vaikka nyt Jumala profeettain suun kautta antoi tämän kaltaiset armolupaukset: "Minä annan minun henkeni teihin", ei ne raukat olleet siinä tilassa, että olisit saattaneet Pyhän Hengen vastaanottaa. Vaikka maallinen kuritus oli tullut heidän päällensä; vaikka pakanat pilkkaisit heitä nälän tähden ja maanpakolaisuuden tähden, ei heille tullut se hengellinen murhe, joka Jumalan mielen jälkeen on, vaan ainoastansa maailman murhe, joka kuoleman saattaa matkaan. Ja koska nyt maailman murhe on tarjona kaikille, niin pitäisit kaikki katuvaiset ja uskovaiset ottaman esimerkin Raamatusta, joka osoittaa, kuinka Jumala on häätynyt usein ahdistamaan suruttomia maallisella kurituksella. Ja ne harvat sielut, jotka ovat silloin Jumalan puolesta huutaneet parannusta kansalle, ovat itse saaneet kärsiä vajavuutta ruumiin puolesta ynnä muitten kanssa. 

Profeetat ovat kanssa saaneet osansa siitä, vaikka ne ei ole niin paljon tarvinneet, ja aivan huonolla ruoalla ovat eläneet. Mutta profeetoille on tullut suurempi voima saarnaamaan suruttomalle kansalle, koska nälkä ja kallis aika on ollut. Nyt pitäisi kristittyin ajatteleman perään, kuinka paljon on turhaan haaskattu suruttomuuden aikana, ja vähän on kiitetty hyvän ajan edestä. Jos nyt tallella olis, mitä ennen on haaskattu koreuteen ja maailman turhuuteen, niin ei olis mitään hätää. Me saatamme järjelläki nähdä, että jos kaikki olisit nuoruudesta saakka etsineet Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin olis nyt tallella, mitä suruttomuuden aikana on haaskattu.


Tähän liittyy nyt päivän teksti, jossa Jumala lupaa antaa Henkensä, jotta sen vastaanottajat eläisivät Jumalan tahdon mukaan. Pyhä Henki muistuttaa entisestä elämästä ja tahtoo repiä sydämiä irti maailmasta, ettei maallinen murhe pääsisi sydämeen, vaan että kaikille tulisi hengellinen murhe, jonka kautta sydän pääsee paremmin irti maailmasta. 

Jumalan Henki tahtoo muistuttaa kristittyjä, että he ovat olleet kiittämättömiä hyvästä ajasta ja että he ovat käyttäneet väärin Jumalan lahjoja. Myös tämä Pyhän Hengen vaikutus kuuluu oikeaan kristillisyyteen. Kun maalliset huolet tunkeutuvat myös kristittyjen sydämeen, vain luvattu Jumalan Henki voi hajottaa ne ja vaikuttaa suuremman huolen sielun pelastuksesta kuin elatuksesta. 


Avatkaa siis sydämenne, kaikki katuvat ja uskovat, jotta luvattu Jumalan Henki pääsisi sydämeen ja jaksaisi hajottaa ja sammuttaa maalliset huolet. Se lisää meille uskoa, jotta jaksaisimme jättää ruumiimme ja sielumme Jumalan haltuun.


Tähän kuuluu nyt tämän päivän teksti, jossa Jumala lupaa henkensä antaa, että ne, jotka sen vastaanottavat, eläisit Jumalan tahdon jälkeen. Pyhä Henki muistuttaa entistä elämätä ja tahtoo sydämet repiä irti maailmasta, ettei maailman murhe pääsis sydämeen, sen sijaan että hengellinen murhe pitäis tuleman kaikille, jonka kautta sydän pääsee paremmin irti maailmasta.

Koska kristityt ovat kiittämättömät olleet hyvän ajan edestä, niin tahtoo nyt Jumalan Henki muistuttaa heitä siitä kiittämättömyydestä ja Jumalan lahjain väärin käyttämisestä. Tämä Pyhän Hengen vaikutus kuuluu myös oikeaan kristillisyyteen. Koska maailman muret pakkaa sydämeen myös kristityille, niin ei saata muu kuin se luvattu Jumalan Henki sen maailman murheen hajottaa. Ei saata muu kuin se tekstissä luvattu Jumalan Henki vaikuttaa suuremman murheen sielun autuudesta, kuin ruumiin elatuksesta. Avatkaat siis sydämenne, kaikki katuvaiset ja uskovaiset, että se luvattu Jumalan Henki pääsis sydämeen, joka jaksaa maailman murheen hajottaa ja sammuttaa, joka lisää meille uskoa, että me jaksaisimme uskoa ruumiin ja sielun Jumalan haltuun. 


Me olemme nähneet, että Jumalan Henki pääsee sydämeen, kun Jumalan sana tulee eläväksi särkyneessä sydämessä. Jumalan sanaa kutsutaan Raamatussa siemeneksi. Tämä siunattu siemen kylvetään Jumalan peltoon siinä toivossa, että se alkaisi kasvaa ja tehdä hedelmää. Koska Herra käskee siemenen menestyä, me uskomme, että siemenessä on henki, joka vaikuttaa kasvun, kun siemen putoaa hyvään maahan. Hyvää maata ei ole joka paikassa, eivätkä huonot siemenet idä, sillä niissä ei ole henkeä. 


Kun Herra käskee siemenen menestyä, me uskomme, että se menestyy, kun Herra antaa enemmän kastetta taivaasta ja antaa armollisen aurinkonsa paistaa ja varjelee tämän peltopalasen lumisateelta, pakkaselta ja rajuilmalta, niin että siementen Herra saisi koota muutamia vehnänjyviä aittaansa, ennen kuin koko sato menee hukkaan. Kesä on lyhyt pohjolassa, ja peltomies saa tehdä raskasta työtä. Maata täytyy parantaa ja lannoittaa ennen kuin pikku peltopalanen on kunnossa, ja usein pakkanen tekee lopun koko sadosta, ennen kuin sato ehtii valmiiksi. Voi voi, kuinka vähän siementen Herra saa vaivastaan täällä pohjolassa, missä parhaasta pellosta tulee tuskin nelinkertainen sato. 

Kanaanin maassa saatiin parhaasta pellosta jopa satakertainen sato. Kasvakaa ja kypsykää, te harvat vehnänjyvät orjantappuroitten keskellä! Pian tulee elon aika. Pian tulee kuoleman enkeli leikkaamaan eloa. Pian pääsette aittaan, jossa pakkanen ei pure ja jossa ei sada rakeita niin kuin täällä kasvun aikana. Kun siementen Herra on koonnut jyvät aittaansa, ruumenet poltetaan, mutta vehnä saa olla rauhassa Jumalan aitassa. Me uskomme, että siementen Herra saa koota joitakin, vaikkakin harvoja vehnänjyviä aittaansa, vaikka Jumalan pelto olisi kuinka huono ja halpa. Kasvakaa ja kypsykää, te harvat maitojyvät ohdakkeitten ja orjantappuroitten keskellä! Pian kuoleman enkeli tulee leikkaamaan eloa. Pian vehnänjyvät kootaan aittaan, jossa pakkanen ei pure eikä rajuilma pilaa Jumalan peltoa. Aamen.


Me olemme nähneet, että Jumalan Henki pääsee sydämeen sanan kautta, koska Jumalan sana tulee eläväksi särjetyssä sydämessä. Mutta Jumalan sana kutsutaan siemeneksi Raamatussa, ja tämä siunattu siemen kylvetään Jumalan peltoon siinä toivossa, että se alkaa kasvamaan ja hedelmän tekemään. Ja koska Herra sanoo jyvälle, että hänen pitää menestymän, niin me uskomme, että siemenessä on henki, joka vaikuttaa kasvannon, koska se putoaa hyvään maahan. Mutta hyvä maa ei ole joka paikassa. Ja huonot siemenet ei idä, sillä niissä ei ole henki. 

Koska nyt Herra sanoo jyvälle, että hänen pitää menestymän, niin meidän pitää uskoman, että se menestyy, koska Herra antaa enemmän kastetta taivaasta, ja antaa armollisen aurinkonsa paistaa, ja varjelee tämän peltopalasen lumisateesta, pakkaisesta ja rajuilmasta, että siementen Herra sais muutampia nisujyviä koota aittaansa, ennen kuin kaikki pelto menee hukkaan. Sillä kesä on lyhykäinen pohjan maalla, ja peltomies saapi raskasta työtä tehdä, ennenkuin yksi pikku peltopalainen tulee valmiiksi. Ja paljon höystöä tarvitaan, ja usein pakkainen tekee lopun koko pellosta, ennenkuin se valmiiksi tulee. Voi, voi, kuinka vähän siementen Herra saapi vaivastansa täällä pohjan maalla, kussa parhaasta pellosta tuskin tulee neljänkertainen hedelmä, 

mutta Kaanaan maassa tuli parhaasta pellosta satakertainen hedelmä. Te harvat nisujyvät orjantappurain keskellä, kasvakaat, kypsykäät. Pian tulee elon aika, pian tulee kuoleman enkeli leikkaamaan peltoa. Pian pääsette aittaan, kussa pakkainen ei pane, eikä rakeita sada, niin kuin täällä kasvun aikana Koska siementen Herra on koonnut nisujyvät aittaansa, silloin poltetaan ruumenet, mutta nisut saavat olla rauhassa Jumalan aitassa. Ja meidän pitää uskoman, että siementen Herra saapi muutampia, ehkä harvoja nisujyviä koota aittaansa, ehkä kuinka huono ja halpa Jumalan pelto nyt olis. Kasvakaat ja kypsykäät, te harvat maitojyvät ohdakkeitten ja orjantappurain keskellä. Pian tulee kuoleman enkeli leikkaamaan peltoa. Pian kootaan nisujyvät aittaan, kussa ei pakkainen pane, eikä rajuilma pilaa Jumalan peltoa. Amen

Luitko tänne asti? Hyvä.

Näihin kannattaa kiinnittää huomio: 

Mistä oikeasti on kyse kun Jumala puhuttelee siementä: sinun pitää kasvaman? Onko se käsky vai lupaus, wanhalla suomenkielellä?

Minä olen, joka on Jumalan nimi, jätetty pois.

Seurakuntaoppi ja valitsemus vesitetty näin: Israelilaiset olivat Jumalan kansaa (yksikön partitiivi), alkuperäisessä tekstissä sanotaan että Israelin lapset, eli Israel oli Jumalan kansa. VT:n aikana Jumala oli sulkenut kaikki muut paitsi Israelin lapset armon ulkopuolelle, he olivat Jumalan kansa. Jos sanotaan että he olivat Jumalan kansaa, syntyy mielikuva, että Jumalan kansaa olisi muuallakin.

Pyhän Hengen lahja vuodatettiin opetuslasten päälle, muutettu näin: Pyhän Hengen lahja vuodatettiin opetuslapsiin. Tämä muutos vie opilliseen sekasotkuun siitä, mitä oikeasti tapahtui pääsiäisenä ja mitä helluntaina.

Jeesus sai lisähommia. Riihenperkuun, eli jyvien erottelun lisäksi hänet laitettiin puintihommiin.          (kts Matt 3:12)

Pyhän Hengen voimallisuus tulee Laestadiuksen alkuperäistekstissä selkeästi ja painokkaalla tyylillä esiin: Avatkaat siis sydämenne, kaikki katuvaiset ja uskovaiset, että se luvattu Jumalan Henki pääsis sydämeen, joka jaksaa maailman murheen hajottaa ja sammuttaa, joka lisää meille uskoa, että me jaksaisimme uskoa ruumiin ja sielun Jumalan haltuun.                                                                        Mutta uudistetussa tekstissä Hengen voima on konditionaalissa kyseenalainen: Avatkaa siis sydämenne, kaikki katuvat ja uskovat, jotta luvattu Jumalan Henki pääsisi sydämeen ja jaksaisi hajottaa ja sammuttaa maalliset huolet. Se lisää meille uskoa, jotta jaksaisimme jättää ruumiimme ja sielumme Jumalan haltuun.

Särkynyt sydän ei sisällä samaa lähtökohtaa kuin särjetty sydän, särjetyn on jokin muu kuin minä itse särkenyt, särkynyt voi olla särkynyt itsestään.

Muitakin kohtia löyty, mihin pitää kiinnittää huomiota. Melko yhdentekevää on, sanotaanko nisu vai vehnä, pureeko vai paneeko pakkanen, orjantappurain vai orjantappuroiden. Muutosten takana voi kummitella jopa August Ahlqvistin haamu.

Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita