To the
READER
----------------------
Having with grief of heart considered, That many poor Souls in these last and perilous Times, are tossed too and fro, ready to be carried away with every wind of Doctrine, by the sleigbts of Men, and their cunning craftiness, whereby they ly in wait to deceive, Eph. 4. 14.
And hawing known by sad Experience, that there are many Foundations to build upon which are false, upon which much labour is spent in vain : I could not but Publish this little Treatise, in very love to such poor straying Souls, as may ignorantly be led away with Men that speak not the Truth in Love, neither are growing up into Him
in all things who is the Head CHRIST, to whom if there be not an Union, all that we do is accursed, Ef 4. 15.

The only Design of this short Discourse is to Exalt Christ over all, to make all that is in us
stoop to him; to lead poor lost sinners unto him
that came to seek and to save them that are lost, Luke 19. 10.
to bespeak every one as sinners, to have heart-dealings with CHRIST as a free Saviour for the worst of sinners, Rom 10.9.
And if the Lord shall please to bless the reading of this Treatise to thee, thou wilt find it as a still Voice behind thee saying, This is the Way walk in it, that thou turn not to the right hand, nor to the left.

For the Way into that pleasant Path of Soul-Justification before God, is in and through the righteousness of Jesus Christ; for all our self-righteousness is as filthy Rags; for surely shall one say, In the Lord have I Righteousness and Strenght; in the Lord shall all the Seed of Israel be justified, and shall glory, Isa. 45. 24, 25.

It is only the dying of that just One, for us unjust Ones, must bring us to God; 

He that knew no Sin, was made Sin for us, that we (that were nothing but sin) might be made the Righteousness of God in him, 2 Cor 5. 21.

Christian Reader, let all that is of old Adam in thee fall down at the foot of Christ, he only must have the Preheminence; all the Vessels of this spiritual, New-Covenant Temple, from the Cups to the Flaggons, must be all hung upon Christ.

He is to bear the Glory, for he is only worthy; he alone is to build the Temple of the Lord, and to bear the Glory:
He by his Father's Appointment is Foundation-Stone, Corner-Stone, and he is to be Top-Stone; he is the Father's Fullness of Grace and Glory; 

whatever thy Wants be, thou mayst come to him, there is Balsam enough in him fit for Soul-cure.

Reader, The good Lord help thee to experience this ensuing Word of Advice, that it may be made by God unto thee, like Honey, sweet to thy soul, and health to thy Bones, and my soul shall rejoice with thee.

May it please him to give thee to suck honey out of this Rock CHRIST, that thou mayst cry out, See, I pray you, how mine eyes have been enlightned, because I have tasted a little of this Honey, 

This I humbly trust, is as well the Experience as Prayer of

The Publisher.
(Marigin notes:) Deut. 32. 13 with 1 Sam. 14. 29 

A Choice Drop of Honey from the Rock Christ

A WORD of Advice to my own heart and thine.

Thou art a Professor, and partakest of all Ordinances Thou dost well, they are Glo'rious Priviledges:
but if thou hast not the blood of Christ at the root of thy Profession,
it will wither, and prove but painted Pageantry to go to Hell in.
If thou retain Guilt, Self-righteousness under it,
those Vipers will eat out all the vitals of it at length.
Try and Examine with greatest strictness every day, what Bottom thy Profession and Hope of Glory is built upon,
whether it was laid by the hand of Christ; if not, it will never be able to endure the storm that must come against it, Satan will throw it all down, and great shall be the fall thereof. Mat. 7. 27.

Glorious Professor! Thou shalt be winnowed, every vein of thy Pro'fession will be tryed to purpose: it is terrible to have it all come tumb'ling down, and find nothing but it to bottom upon.
Soaring Professor! See to thy waxed Wings betimes, which will melt with the heat of Temptations. What a misery is it to trade much, and break at length, having no stock, no foundation laid for Eternity in thy Soul.
Gifted Professor! Look there be not a worm at the root that will spoil all thy fine gourd, and make it die about thee in a day of scorching. 

Look over thy Soul daily, & ask, Where is the blood of Christ to be seen upon my Soul?
What righteousness is it that I stand upon to be saved by?
Have I got off all my Self-righteousness?
Many Eminent Professors have come at length to Cry out in the sight of the ruine of all their Duties, Undone, undone to all Eternity!

Consider, the greatest Sins may be hid under the greatest Duties, and the greatest Terrors.
See the wound that sin hath made in thy Soul, be perfectly cured by the Blood of Christ, not skinned over with Duties, Humblings, Enlargements, &c.
Apply what thou wilt besides the blood of Christ, it will poison the sore: thou wilt find that sin was never mortified truly, that thou hast not seen Christ bearing for thee upon the Cross. Nothing can kill it but the beholding of Christs Righte'ousness.

Nature can afford no Bal'sam fit for Soul-cure: Healing from Duty and not from Christ, is the most desperate Disease:

Poor rag'ged Nature, with all its highest im'provements, can never spin a gar'ment fine enough without spot large enough without patches to cover the Souls nakedness:
nothing can fit the soul for that use but Christs perfect Righteousness.
Whatsoever is of Natures spinning must be all un-ravelled before the Righ'teousness of Christ can be put on:
whatever is of Natures putting on, Satan will come & plunder it every rag away, & leave the soul naked & open to the wrath of God.
All that Nature can do will never make up the least dram of Grace that can mortify sin or look Christ in the face one day.

Thou art a Professor, goest on Hear'ing, Praying, Receiving, yet miserable mayest thou be;
look about thee, didst thou ever yet see Christ to this day, in distinction from all o'ther Excellencies & Righteousness in the world,
and all them falling before the Majesty of his Love and Grace. Isa. 2.17.
If thou hast seen Christ truly, thou hast seen pure grace, pure righteousness in Him, every way infinite, far exceeding all Sin and Misery.
If thou hast seen Christ, thou canst trample upon all the righteousness of Men & Angels, so as to bring thee into acceptation with God.
If thou hast seen Christ, thou wouldst not do a Duty with'out Him
for ten thousand worlds, 1 Cor. 2.2. 

If ever thou didst see Christ, thou sawedst Him a Rock, higher than Self-righteousness, Satan, Sin, Psal. 61.2. and this Rock doth follow thee, 1 Cor. 10.4 and there will be continual droppings of ho'ney and grace out of this Rock to satisfie thee, Psal. 81.16.
Examine if ever thou didst behold Christ as the only begotten of the Father; full of Grace & Truth, Joh. 1.14,.17 - 

Be sure that thou art come to Christ, that thou stand upon the Rock of Ages, hast answered his Call to thy Soul
hast closed with him for Justi'fication?
Men talk bravely of Believing, whilst whole and sound; few know it: Christ is the Mystery of the Scripture, Grace is the Mystery of Christ.

Believing is the most won'derful thing in the world; put any thing of thine own to it, and thou spoilest it; Christ will not so much as look at it for believing.
When thou believest and comest to Christ, thou must leave behind thee thy own Righteousness, and bring no'thing but thy Sin:
(O that is hard) leave behind all thy Holiness, Sanct'ification, Duties, Humblings, &c. and bring nothing but thy Wants and Miseries, else Christ is not fit for thee, nor thou for Christ.
Christ will be a pure Redeemer & Media'tor,and thou must be a undone sin'ner,or thou and Christ will never agree. 

Its the hardest thing in the world to take Christ alone for Righ'teousness; that's to acknowledge Him CHRIST.
Join any thing to Him of thy own, & thou Un-christ him. Whatever comes in when thou go'est to God for acceptance, (besides Christ,) call it Antichrist;
bid it be gone, make only Christs Righteous'ness triumphant;
all besides that is Babylon, which must fall if Christ stand, and thou shalt rejoice in the Day of the fall thereof, Christ alone did tread the Winepress, and there was none with him, Is 63, 3.
If thou join to any thing to Christ, Christ will trample upon it in fury and anger, & stain his raiment with the blood there'of.

Thou thinkest it easie to be'lieve, was ever thy Faith tryed with an hour of Temptations, & a thorough sight of Sin?
Was it ever put to grapple with Satan, and the wrath of God lying upon the Conscience?
When thou wast in the mouth of Hell and the Grave, then did God shew thee Christ, a Ransom, a Righteousness &c,
then couldst thou say: O! I see Grace enough in Christ: thou mayest say that which is the big'gest word in the world, thou Be'lievest.
Untried Faith is uncertain Faith.
To Believing there must go a clear Conviction of sin, and of the Merits of the Blood of Christ, and of Christs willingness to save
upon this consideration meerly, That thou art a Sinner; things all harder than to make a world.

All the power in Nature, cannot get up so high in a storm of Sin and Guilt, as really to believe there is any Grace, any willingness in Christ to save. 

When Satan chargeth sin upon the Conscience, then for the Soul to charge it upon Christ, that is Gos'pel-like, that is to make Him Christ;
He serves for that use; To accept Christs Righteousness alone, His Blood alone for Salvation, that's the sum of the Gospel.
When the Soul in all duties and distresses can say, Nothing but Christ: Christ a'lone, for Sanctification, justification, wisdom, redemption, 1 Cor. 1.30. not Humblings, not Duties, not Graces, &c. that Soul has got above the reach of the bil'lows.
All Temptations, Satans ad'vantages, and our complainings, are laid in Self-righteousness, and Self-Excellency:
God pursueth these by setting Satan upon thee ;

These must be torn from thee (be as unwilling as thou wilt) these hinder Christ from coming in;
and till Christ come in
Guilt will not out: & where Guilt is, there is hardness of heart;
and therefore much Guilt argues little, if any thing, of Christ.
When Guilt is raised up take heed of get'ting it allay'd any way but by Christs Blood, that will tend to hardning.

Make Christ thy Peace, Eph. 2.14. not thy Duties, thy Tears, &c.
Christ thy Righteousness, not thy faith, nor sincere obedience etc.
thou mayst destroy Christ by Duties, as well as by Sins.
Look at Christ, and do as much as thou wilt. Stand with all thy weight upon Christ Righte'ousness; take heed of having one foot on thy own Righteousness, another on Christs.
Till Christ come and sit on high upon a Throne of Grace in the Conscience, there is nothing but Guilt, Terrors, Secret suspicions, the Soul hanging between hope and fear, which is an Un-gos'pel-like state.

He that fears to see sins utmost vileness, the utmost Hell of his own heart, he suspects the Merits of Christ. 

Be thou never such a great sinner, try Christ to make Him thy Advocate, and thou shalt find Him Jesus Christ the Righteous. 1 Joh. 2.1.

In all doubtings, fears, and storms of Conscience, look at Christ continually.
Don't argue with Satan, (he desires no better) bid him go to Christ, and He will answer him.
It's His Office, as He is our Advocate, 1 Joh. 2.1.
His Of'fice to answer the Law, as our Sure'ty, Heb. 7.22.
His Office to answer Justice as our Mediator, Gal. 3.20. 1 Tim. 2.5.
And He is Sworn to that Office, Heb. 7.20, 21.

Put Christ upon it; if thou wilt do any thing thy self for satisfaction for sin, thou renouncest Christ the Righteous, who was made sin for thee, 2 Cor. 5. 21

Satan may alledge & corrupt Scrip'ture, but he can't answer Scripture it's Christs word of mighty Autho'rity.
Christ foyl'd Satan with it, Mat. 4.
In all the Scripture there is not an ill word against a poor sin'ner stript of Self-Righteousness; nay, it plainly points out this man to be the subject of the Grace of the Gospel, & none else.

Believe but Christs-willingness, and that will make thee willing.
If thou findest thou canst not believe, re'member its Christs work to make thee believe; Put Him upon it, He works to will and to do of his own good pleasure, Phil. 2.13.
Mourn for thy Unbelief, which is setting up of Guilt in the Conscience above Christ, an undervaluing the Merits of Christ, accounting His Blood an Unholy, a Common, an Un'satisfying thing!

Thou complainest of thy self much, does thy sin make thee look more at Christ, less at Self? That's right! Else complaining is but Hy'pocrisie.

To be looking at Duties, Graces, Enlargements, when thou should'st be looking at Christ, that's pitiful: Looking at them, will but make thee Proud; looking at Christs Grace. will make thee Hum'ble, 

by Grace ye are saved, Eph. 2.5. 

In all thy temptations be not dis'couraged, Jam. 1.2.
Those Surges may be, (not to break thee, but) to heave thee off thy self, on to the rock Christ.
Thou may'st be brought low, even to the brink of Hell, ready to tumble in, thou canst not be brought lower then the belly of Hell, (many Saints have been there, even dows'd in hell)
yet there mayest thou Cry, there mayest thou look toward the Ho'ly Temple, Jon. 2.2.
Into that Tem'ple none might enter but purifyed ones, and with an offering too, Act. 21.26.
But now CHRIST is our Temple, Sacrifice, Altar, High-Priest, to whom none must come but Sinners, and that without any offering but that of his own Blood, once offered, Heb. 7.

Remember the patterns of Grace that are in Heaven.
Thou thinkest, O what a Monument of Grace wouldst thou be! There are ma'ny thousands as rich Monuments as thou canst be.
The greatest sinner did never pose the Grace of Christ; do not despair, hope still: when the Cloud's at the blackest, even then look towards Christ, the stand'ing Pillar of the Fathers Love and Grace, set up in Heaven for all Sinners to gaze upon continually.
Whatsoever Satan or Conscience say, do not conclude against thy self;
Christ shall have the last word, He is Judge of Quick and Dead, & must pronounce the final sentence, 

His Blood speaks
Reconciliation, Col. 1.20
Cleansing, 1 Joh. 1.7.
Pur'chase, Act. 20.28.
Redemption, 1 Pet. 1.19.
Purging, Heb. 9. 13, 14
Remissi'on, v 22.
Liberty, Heb. 10.19
Justification, Rom. 5.. 9.
Nighness to God, Eph. 2 13. 

Not a drop of His Blood shall be lost. Stand & heark'en what God will say, for He will speak peace to His people, that they re'turn no more to folly, Psal. 85.8.
He speaks Grace, Mercy and Peace, 2 Tim. 1.2. That's the language of the Father, and of Christ.

Wait for Christ's appearing, as the morn'ing Star, Rev. 22.16.
He shall come as certainly as the morning, as re'freshingly as the rain, Hos. 6.3.

The Sun may as well be hindred from rising, as Christ the Sun of Righteousness, Mal. 4 2.

Look not a moment off Christ; look not up'on sin but look upon Christ first: When thou mournest for sin, if thou do not see Christ, then away with it, Zech. 12 10.

In every Duty look at Christ, before Duty to pardon, in Duty to assist, after Duty to ac'cept: without this, tis but carnal, careless Duty.

Do not legalize the Gospel, as if part did remain for thee to do and suffer, and Christ were but a half Mediator, and thou must bear part of thy own sin, and make part satisfaction.
Let sin break thy heart, but not thy hope in the Gospel: Look more at Justi'fication than Sanctification. 

In the highest commands, consider Christ not as an exactor to require, but a debtor, an undertaker to work. 

If thou hast looked at workings, duties, qualifications, &c. more than at the Merits of Christ, it will cost thee dear, no wonder thou goest complaining.

Graces may be evi'dences, the Merits of Christ (alone, without them) must be the Foun'dation of thy hope to bottom on.
Christ only can be the hope of Glory, Col. 1.27.
When we come to God, we must bring nothing but Christ with us. Any ingredients of our own, or any previous qualifications of our own, will poyson and cor'rupt Faith.
He that builds upon Duties, Graces, &c. knows not the merits of Christ. This makes Be'lieving so hard, so far above Na'ture.
If thou Believest, thou must every day renounce, in order to thy acceptation with God, (as dung & dross, Phil. 3.7.) thy Priviledges, thy Obedi'ence, thy babtism, thy Sanctification, thy Duties, thy Graces, thy Tears, thy Meltings, thy Humblings,
and nothing but Christ must be held up:
every day thy workings, 

thy Self-sufficiency must be destroyed: thou must take all out of Gods hand; in a way of free gift.
Christ is the Gift of God. Joh 4. 10
Faith is the Gift of God. Eph. 2. 8
Pardon a free Gift. Rom 5, 16

Ah how Nature storms, frets, rageth at this, that all is of Gift, and it can purchase nothing with its actings, and tears and duties: that all its workings are excluded, and of no value in Heaven!
If Nature had been to contrive the way of Salvation, it would rather have put it into any hands of Saints or An'gels to sell it, than of Christ who gives freely;
whom therefore it suspects, it would have set up a way to purchase by doing;
therefore it abominates the Merits of Christ, as the most destructive thing to it, nature would do any thing to be saved,
rather than go to Christ, or close with Christ.
Christ will have nothing, the Soul will force somewhat of its own up'on Christ; here is the great contro'versie.

Didst thou ever yet see the Merits of Christ, and the infi'nite satisfaction made by his Death. Didst thou see this when the burden of sin and the wrath of God lay heavy upon thy Consci'ence?
That's Grace. The great'ness of Christs Merits is not known only to a poor Soul at the greatest loss. Slight Convictions will have but Slight low prizing of Christs Blood and Merits. 

Despairing Sinner, thou lookest on thy right-hand and thy left, saying, Who will shew us any good?
Thou art tumbling over all thy Du'ties and Professions to patch up a Righteousness to save thee, Misera'ble comforters are all those to thee.
Look at Christ now;
Look to Him and be saved, all the ends of the Earth, Isa. 45.22.
There is none else, He is a Saviour, & there is none besides Him, ver. 21.
Look a'ny where else and thou art undone: God will look at nothing but Christ, and thou must look at nothing else.
Christ is lifted up on high (as the Brazen Serpent in the wilderness) that the ends of the Earth, sinners at the greatest distance may see him, and look towards him.
The least sight of Him will be Saving, the least touch Healing to thee; and God in'tends thou shouldst look on him, for He has set Him upon a high Throne of Glory in the open view of all poor sinners Thou hast infinite reason to look on him;
but no reason at all to look off him, for He is meek and low'ly in Heart, Mat. 11.29.

He will do that Himself which He requires of His Creature, viz bear with Infirmi'ties, Rom. 15.1.
not pleasing himself, not standing upon points of Law, ver. 2.
He will restore with the spirit of meek'ness, Gal. 6.1. and bear thy burdens, ver. 2.
He will forgive, not only till Seven times, but Seventy times seven, Mat. 18.21, 22.
It put the Faith of the A'postles to it to believe this, Luk. 17. 4,5
Because we are hard to forgive, we think Christ is hard too.
We see sin great, we think Christ does so, and measure infinite love with our line, infinite merits with our sins, which is the greatest pride and blasphemy, Psal. 103.11,12, Isa. 40.15.
Hear what He saith, I have found a ransome, Job 33.24. In Him I am well pleased, Mat. 3.17.
God will have nothing else; nothing else will do thee good, or satisfie Conscience, but Christ, who satisfied the Father.
God doth all upon the account of Christ. Thy deserts are Hell, Wrath, Rejection; Christs deserts are Life, Pardon, and Acceptation: He will only shew thee the one, and give thee the other. 

It's Christs own glory & happiness to pardon; consider, whilst He was on the Earth, He was more among Publicans & Sinners,
than Scribes & Pharisees, His professed adversaries, for they were righteous ones.
It is not so as thou imaginest, that his State in Glory makes him neglect'ful, scornful to poor sinners;
No, He has the same heart now in Hea'ven; He is God and changeth not. He is the Lamb of God that taketh away the sins of the world, Joh. 1.29.
He went thro all thy Temptati'ons, Dejections, Sorrows, Deserti'ons, Rejections, Mat. 4.3. to 12 & 26, 38. Mar. 15.34. Luk. 22.44.
he had drunk the bitterests of the Cup, and left thee the sweet;
the Condemnation is out; Christ drank up all the Fathers Wrath at one draught, and nothing but Salvation is left for thee.

Thou sayst, thou canst not believe, thou canst not repent, fitter for Christ, if thou hast nothing but Sin & Misery.
Go to Christ with all thy Impenitency and Unbelief, to get Faith & Repentance from Him, that's Glorious,
Tell Christ, Lord, I have brought no Righteousness, no Grace to be accepted in, or justified by, I am come for Thine and must have it

We would be bringing to Christ & that must not be; not a penny of Natures highest improvement will pass in Heaven! Grace will not stand with Works, Tit. 3.5. Rom. 11.6 

That's a terrible point to Nature, which cannot think of being stript of All,
not having a rag of Duty or Righteousness left to look at.
Self-righ'teousness, Self-sufficiency are the darlings of Nature, which she pre'serves as her life; 

that makes Christ seem ugly to nature, nature cannot desire him; He is directly opposite to all Natures glorious interest.
Let Nature but make a Gospel, and it would be quite contrary to Christ's:
It would be to the Just, the Innocent, the Holy, &c.

Christ made the Gospel for thee,
that is for Needy Sinners, the Ungodly, Unrighteous, the Accursed.
Nature cannot endure to think the Gospel is only for Sinners, it will ra'ther choose to despair than to go to Christon such terrible terms.

When Nature is put to it by Guilt or Wrath, it will to its old haunts of Self-righteousness, Self-goodness, &c.
An infinite power must cast down those strong Holds, none but the Self-Justiciary stands excluded out of the Gospel;
Christ will look at the most abominable sinner before him; be'cause to such an one Christ cannot be made Justification, he is no sinner.
To say in Compliment, I am a sin'ner, is easy, but to pray with the Publican indeed, Lord be merciful, to me a sinner, is the hardest prayer in the world.

Its easy to say, I believe in Christ, but to see Christ full of Grace and Truth, of whose fulness thou mayest receive grace for grace; That's saving.
Its easy to profess Christ with the mouth, but to confess Him with the heart, as Peter (to be the Christ, the Son of the Living God, the alone Mediator,) that is a'bove flesh and blood.

Many call Christ Saviour, few know him so. To see Grace and Salvation in Christ, is the greatest sight in the world:
none can do that, but at the same time they shall see that Grace & Salvation to be theirs.
Sights will cause Appli'cations; 

I may be ashamed to think that in the midst of so much Profes'sion, yet I have known little of the Blood of Christ, which is the main thing of the Gospel.

A Christless Formal profession will be the black'est sight next to Hell, that can be.
Thou mayest have many Good Things, and yet lack One, that may make thee go away sorrowful from Christ;

thou hast never sold all thou hast, never parted with all thy own righteousness, &c.
Thou mayest be high in duty, and yet a perfect Enemy & Adversary to Christ .
in every Prayer, in every Ordinance labour after Sanctification to the ut'most, but make not a Christ of it to save thee;
if so, it must come down one way of other.
Christ's infinite Satisfaction, not thy own Sanctifica'tion, must be thy Justification before God. When the Lord shall appear terrible out of his holy places, fire shall consume all that as hay & stubble. 

This will be found Religion only, to bottom all
on the Everlasting Mountains of Gods Love and Grace in Christ,
to live continually in the sight of Christs infinite Righteous'ness and Merits (they are sanctify'ing, without them the heart is car'nal)
and in those sights to see the full vileness of sin, & to see all par'doned;
in those sights to Pray, hear, etc.
Seeing thy polluted self, and all thy weak performances accepted con'tinually;
in those sights to trample upon all thy Self-glories, Righte'ousnesses, Priviledges, as abomi'nable, & be found continually in the Righteousness of Christ onely,

re'joycing in the ruines of all thy own Righteousness, the spoiling of all thy own Excellencies,
that Christ alone, as Mediator, may be exalted in his Throne, mourning over all thy Du'ties, (how glorious soever) that thou hast not perform'd them in the sight & sence of Christ love.

With'out the blood of Christ on the Conscience, all is dead service. Heb. 9.14

That Opinion of Free-will, (so Cryed up)
will be easily confuted (as it is by Scripture) in thy heart, who hast had any spiritual dealings with Jesus Christ,
as to the applica'tion of his Merits and subjection to his Righteousness.
Christ is every way too Magnificent a person for poor Nature to close withal, or ap'prehend.
Christ is so infinitely holy, Nature durst never look at Him, so infinitely good; Nature can never believe him to be such, when it lies under full sights of sin.
Christ is too high & glorious for Nature so much as to touch.
There must be a Di'vine Nature first put into the Soul, to make it lay hold on him, he lies so infinitely beyond the sight or reach of Nature.

That Christ that natural Free-will can apprehend, is but a na'tural Christ of a mans own making, not the Fathers Christ, not Jesus the Son of the living God, to whom none can come without the Fathers drawing, Joh. 6.44. 46

Finally, Search the Scriptures dayly, as Mines of Gold, wherein the heart of Christ is laid.
Watch against Con'stitution-sins, see them in their vile'ness, and they shall never break out in'to act. Keep alwayes an humble, empty, broken frame of heart, sensi'ble of any spiritual miscarriage, ob'servant of all inward workings, fit for the highest communications

Keep not guilt in the Conscience, but apply the Blood of Christ immediately.
God chargeth sin and guilt upon thee, to make thee look to Christ, the brazen Serpent.
Judge not Christs love by Providences, but by Promises.
Bless God for shaking False Foundations, for any way whereby He keeps the Soul awakened, and looking after Christ;
better Sickness, Temptations, than Security & Slight'ness. 

A Slight spirit will turn a Prophane spirit, & will Sin and Pray too. Slightiness is the bane of Profession, if it be not rooted out of the heart by constant and serious dealings with, and beholdings of Christ in Duties, it will grow more strong and more deadly by being under Church-ordi'nances.

Measure not thy Graces by others Attainments, but by Scrip'ture-tryals

Be serious, exact in duty, having the weight of it upon the heart; but be as much afraid of taking comfort from Duties as from Sins.

Slight not the lowest, meanest evi'dences of Grace. God may put thee to make use of the lowest, as thou thinks, even that, 1 Joh. 3.14 that may be worth a thousand worlds to thee.

Be true to Truth, but not tur'bulent and scornful. Restore such as are fallen, help them up again with all the bowels of Christ. Set the broken, dis-joynted bones with the Grace of the Gospel.

High Professor, Despise not weak Saints; thou mayest come to wish to be in the condition of the meanest of them. Be faithful to others infirmities, but sensible of thy own.
Visit sick-beds and deserted Souls much; they are excellent schools of experiences.
Abide in your Calling. Be dutiful to all relations, as to the Lord. Be content with lit'tle of the World. Little will serve.
Think every little of Earth much, because unworthy of the least:
think much of Heaven too little, because Christ is so rich and free.
Think every one better than thy self, and carry always a Self-loathing about thee, as one fit to be trampled upon by all the Saints.
See the vanity of the world, & the consumption that is upon all things, & love nothing but Christ. 

Mourn to see so little of Christ in the world, so few needing Him. Trifles please them better.

To a secure Soul, Christ is but a Fable, the Scriptures but a Story.
Mourn to think how many under baptism, church-order, that are not under Grace, look'ing much after Duty, Obedience, lit'tle after Christ,
little versed in Grace.

Prepare for the Cross, welcome it, bear it triumphantly like Christ's Cross, whether Scoffs, Mockings, Jeers, Contempt, Imprisonments, &c. But see it be Christ's Cross, not thy own.
Sin will hinder from glorying in the Cross of Christ.
Omitting lit'tle truths against light, may breed Hell in the Conscience, as well as committing the greater sins against light.
If thou hast been taken out of the belly of Hell into Christ's bosome, and made to sit among Princes in the household of God; Oh how shouldest thou live as a pattern of Mercy!

Redeemed, re'stored Soul, what infinite sums dost thou owe to Christ! With what singu'lar frames must thou walk and do every Duty? 

Sabbaths, what praising-days, singings of Hallelujahs, should they be to thee?
Church-fellowship, what a Heaven, a being with Christ, and Angels and Saints!
Communion, what a drowning the Soul in Eternal Love, as a burial with Christ, dying to all things beside Him?

Every time thou thinkest of Christ, be astonished, and wonder; and when thou seest Sin, look at Christs Grace that did par'don it;
& when thou art Proud, look at Christs Grace, that shall humble & strike thee down in the dust.
Re'member Christ's time of love, when thou was naked, Ezek. 16.8. and then He chose thee. Canst thou ever have a proud thought?
Remember whose arms supported thee from sinking, & delivered thee from the lowest Hell, Psal. 86.15 and shout in the ears of angels and men, Psal. 148,
and sing for ever; praise Grace, only Grace! Daily believe, repent & pray, & walk in the sights of Grace, as one that hath the A'nointings of Grace upon thee.

Re'member
thy Sins, Christs Pardonings;
thy Deserts, Christ's Merits;
thy Weak'ness, Christ's Strength;
thy Pride, Christ's Humility;
thymany Infirmities, Christ's Re'storings;
thy Guilt, Christ's new Ap'plications of His Blood;
thy Fallings, Christ's Raising up;
thy Slightingness, Christs Sufferings;
thy Wants, Christs Fulness;
thy Temptations, Christs Ten'derness;
thy Vileness, Christs Righteous'ness.

Blessed Soul, whom Christ shall find not having on his own Righteousness, Phil. 3.9. but having his robes washed, & made white in the blood of the Lamb, Rev. 7.14.

Woful, miserable professor, that hast not the Gospel within, rest not in Church-tryal, thou mayest pass that, and be a Cast-away in Christ's day of tryal.
Thou mayest come to Bap'tism, & never come to Jesus, and the blood of Sprinkling, Heb. 12.24.

What'ever workings or attainments come not up to clear distinct apprehensi'ons of Christs Blood, Merits, Righteous'ness, (the main Object of the Gos'pel) falls short of the Gospel, and leaves the Soul in a condition of Doubtings & Questionings;
& Doubt'ings (if not looked unto betimes) will turn to a Slightiness of Spirit, one of the most dangerous frames.

Trifle not with Ordinances.
Be much in Meditation and Prayer.
Wait di'ligently upon all Hearing opportu'nities.
We had need of Doctrine, Reproof, Exhortation, Consolation, as the tender herbs and grass have of the Rain, the Dew, the Small rain, and the Showers, Deut· 32.2
Do all thou dost, as Soul-work, as unto Christ, Zac. 7.5,6. As immediately dealing with Christ Jesus, as if He were looking on thee,
and thou on Him, and fetch all thy Strength from Him.
Observe what holy motions you find in your Soul to Duties, Prize
the least motion that is from a sight of Christ, the least good thought thou hast of Christ, the least good word thou speakest of Him sincerely from the heart,
is rich mercy; Oh! bless God for it.
Ob'serve if every day you have the day-spring from on high (with his morn'ing dews of mourning for sin) con'stantly visiting thee, Luk. 1.17.
Have you The bright morning Star (with fresh influences of Grace & Peace) constantly arising, Rev. 22.16.
and Christ sweetly greet'ing the Soul in all duties.
What Du'ty makes not more Spiritual, will make more Carnal; what doth not Quicken and Humble, will Deaden & Harden.

Judas may have the Sop, the outward priviledge of Baptism, Sup'per, Church-fellowship, &c. but John leaned on Christs bosome, Joh. 13.23. , that's the Gospel-ordinance posture, in which we should pray, and hear, and perform all Duties.
"Nothing but lying in that bosome, will dissolve hardness of heart, & make thee to mourn kindly for sin, & cure slightiness, & ordinariness of spirit (that Gangreen in profession)
that will humble indeed, & make the Soul cor'dial to Christ, & sin vile to the Soul, yea, transform the ugliest piece of Hell, into the glory of Christ.
Never think thou art right as thou shouldest be, a Christian of any glo'rious attainment, untill thou come to this,
Always to see and feel thy self lying in the bosome of Christ, who is in the bosome of the Father, Joh. 1.18.
Come and move the Father for sights of Christ, & you shall be sure to speed: you can come with no request that pleaseth Him better:
He gave him out of His own bosome for that very end, to be held up before the eyes of all sinners, as the Everlasting Mo'nument of his Fathers love. 

Looking at the Natural Sun weakens the eye. The more you look at Christ the sun of Righteousness, the stronger & clearer will the eye of Faith be. Look but at Christ, you will love Him, & live on Him. Think on Him continually;
keep the eye constantly upon Christ's blood, or every blast of Temptation will shake you.
If you will see sin's Sinfulness to hate it and mourn, do not stand looking upon sin, but look up'on Christ first, as suffering & satisfy'ing.
If you would see your Grace, your Sanctification, don't stand ga'zing upon them, but look at Christ's Righteousness in the first place:
(see the Son, and you see all), then look at your Graces in the second place. 

When you act Faith, what you first look at, that you expect settle'ment from, and make it the bottom of your hope. Go to Christ in sights of your sin and misery, not of thy Grace & Holiness.
Have nothing to do with thy grace & sanctification (they will but veil Christ) till thou hast seen Christ first.

He that looks upon Christ through his grace, is like one that sees the Sun in water, which wavereth & moves as the water doth.

Look upon Christ only as shi'ning in the firmament of the Fathers love & grace, you will not see him but in his own glory, which is unspeakable.

Pride & Unbelief will put you upon seeing somewhat in your self first, but Faith will have to do with none but Christ, who is unexpressibly glo'rious, and must swallow up thy sancti'fication
as well as thy sin;
for God hath made Him both for us, and we must make Him both, 1 Cor. 1.30. 2 Cor. 5.21.
He that sets up his sanctification to look at, to comfort him, he sets up the greatest Idol to strengthen his doubts & fears. Do but look off Christ, and presently (like Peter) you sink in doubts. 

A Christian never wants comfort, but by breaking the or'der & method of the Gospel, looking on his own, and looking off Christ's perfect Righteousness;
which is to chuse to live rather by Candle-light, than by the light of the Sun.
The honey that you suck from your own Righteousness, will turn into perfect gall; and the light you take from that to walk in, will turn into black night upon the Soul.
Satan is Tempting thee, by putting thee to plod about thy own Grace, to get comfort from
that;

then the Father comes, & points thee to Christ's grace (as rich and glorious, infinitely pleasing him) & biddeth thee study Christ's Righteous'ness, (and his biddings are inablings) that's a blessed Motion,
a sweet Whis'per, checking thy unbelief;
follow the least hint, close with much Pray'er,
prize it as an unvaluable Jewel; it's an earnest of more to come.

Again, If you would pray, and cannot, and so are discouraged, see Christ praying for you, using His interest with the Father for you.
What can yon want? Joh. 14.16. and chapter 17.
If you be troubled, see Christ your peace, Eph 2.14. Leaving you peace when He went up to Heaven, again & again charging you not to be troubled, no not in the least (sinfully troubled) so as to ob'struct thy comfort, or thy believing, Joh 14.1, 27.
He is now upon the Throne,
having spoiled upon his Cross (in the lowest state of his Humiliation) all whatsoever can hurt or annoy thee.
He hath born all thy Sins, Sorrows, Fears, Disgraces, Sicknesses, Troubles, Temptations, and is gone to prepare Mansions for thee. 

Thou who hast seen Christ all, & thy self absolutely nothing,
who ma'kest Christ all thy life, & art dead to all Righteousness besides, thou art the Christian, one highly beloved, thou has found favour with God.
Favourite of Heaven, do Christ this one favour for all his Love to thee,
Love all His poor Saints and Churches, ( the meanest, the weakest, notwithstanding any difference in Judgment)
they are engra'ven on his heart, (as the names of the Children of Israel on Aaron'sbreast-plate, Exod. 28. 21.) let them be so on thine.

Pray for the peace of Jerusalem, they shall prosper that love her. Psal. 122.6.

FINIS.

Lataa vireisestä palkista vasemmalla alkuperäinen teos.

Esittely, tulee ulkokanteen ja markkinointiin:

Thomas Wilcox (1622 - 1687) toimi pappina Lontoossa. Hän lukeutui puritaaneihin ja hän joutui uskonoppinsa tähden muutamia kertoja vankilaan. Wilcoxin Kallis hunajanpisara on julkaistu monelle kielelle, suomeksi jo 1779 ja uusintapainoksia on otettu jatkuvasti. Nykyinen suomennos on käännetty suoraan englantilaisesta alkutekstistä. Kallis hunajanpisara on klassikko, jonka herätysvoima ei ole laantunut vuosisatojen kuluessa. Sen sanoma puhuttelee ja on edelleen ajankohtainen jokaiselle sielulle. Käytetyt raamattusitaatit ovat Kuningas Jaakon käännöksen v 1611 mukaisia.

------------------------------

Alkuperäisteos: Thomas Wilcox, A choice drop of honey from the rock Christ. Lontoo, n. 1660.

KANSILEHTI

----------------

KALLIS HUNAJANPISARA KRISTUS-KALLIOSTA

Sillä heidän kallionsa ei ole niin kuin meidän kalliomme. Näin vihollisemmekin päättelevät. 

5 Moos. 32:31

 Se kallio oli KRISTUS. 

1 Kor. 10:4

--------------

LUKIJALLE

Olen murheisin sydämin havainnut, että näinä viimeisinä ja vaarallisina aikoina moni sieluparka on heittelehtinyt ja ajautunut suuntaan jos toiseen, alttiina kaikkien opin tuulten vietäväksi. Tämä on aiheutunut petostarkoituksessa vaanivien ihmisten viekkaudesta ja taitavasta kavaluudesta. (Ef. 4:14)

Olen nähnyt monta ikävää esimerkkiä siitä, miten on rakennettu väärille perustuksille ja siten kaikki uurastus on mennyt hukkaan.

Siksi en voinut olla julkaisematta tätä pikku tutkielmaa. Tunnen todellista rakkautta harhailevia sieluparkoja kohtaan, jotka tietämättömyydessään joutuvat niiden ihmisten eksyttämiksi, jotka eivät puhu totuutta rakkaudessa, eivätkä kaikessa kasva kiinni häneen, joka on pää, eli Kristukseen. Jos emme ole yhtyneet häneen, kaikki mitä teemme on kirottua. (Ef. 4:15)

Julkaisemani lyhyt kirjoitelma tähtää ainoastaan siihen, että Kristus korotettaisiin yli kaiken ja että kaikki mitä meissä itsessämme on, painettaisiin nöyrästi alas hänen edessään.

Tarkoituksena on myös johdattaa hukkaan joutuneita syntisparkoja hänen luokseen, joka tuli etsimään ja pelastamaan kadonneita; sekä puhutella jokaista syntisenä, jotta jokainen sydämestään kääntyisi Kristuksen puoleen ja pyytäisi häntä omaksi Vapahtajakseen, Vapahtajaksi syntisisistä suurimmalle. (Luuk. 19:10, Room. 10:9)

Ja jos Herra suo sinulle siunauksensa tämän tutkielman lukemisen myötä, saat kokea sen hiljaisena äänenä takanasi, joka sanoo: Tässä on tie, kulje sitä, äläkä poikkea siltä oikealle eikä vasemmalle.

Tie ihanalle polulle, joka johtaa sielun vanhurskauttamiseen Jumalan edessä, kulkee Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa ja sen kautta, sillä kaikki oma vanhurskautemme on kuin saastaiset ryysyt. Varmasti sitten sanotaan: Herrassa minulla on vanhurskaus ja väkevyys, Herrassa on kaikki Israelin siemen tuleva vanhurskaaksi, ja ylistävä häntä. (Jes. 45:24, 25)

Vain syyttömän ja hurskaan kuolema meidän väärien puolesta, meidän, jotka emme ole syyttömiä emmekä hurskaita, voi tuoda meidät Jumalan luo.

Hänet, joka ei mitään synnistä tietänyt, tehtiin synniksi meidän puolestamme, jotta meidät (jotka emme muuta olekaan kuin syntiä) voitaisiin tehdä Jumalan vanhurskaudeksi hänessä. (2 Kor. 5:21)

Kristitty lukija, anna kaiken, mitä sinussa on Vanhaa Aatamia, vaipua Kristuksen jalkain juureen, hän yksin olkoon kaikkein korkein. Kaikkien tämän hengellisen uuden liiton temppelin astioiden, maljoista ruukkuihin, pitää olla ripustettuna Kristukseen. (Jes 22:24)

Hänelle kuuluu kunnia, hän yksin on arvollinen, hän yksin on rakentava Herran temppelin ja kantava sen kunnian. (Ilm 5:12, Joh 2:19)

Hänen Isänsä on asettanut hänet peruskiveksi ja kulmakiveksi ja hän on oleva harjakivi. (Matt. 21:42, Ps. 118:22, 23)

Hän on Isän armon ja kunnian täyttymys. (Joh 1:14, Kol. 1:18, Kol 2:9)

Mitä ikinä tarvitsetkaan, saat mennä hänen luokseen, hänellä on kylliksi balsamia, joka parantaa sielun. (Jer. 8:22)

Lukija! Hyvä Herra auttakoon sinua kokemaan tämän seuraavan neuvon sanan Jumalan puheena juuri sinulle, hunajana, joka on makeaa sielullesi ja tervehdyttävää luillesi, niin minun sieluni on iloitseva kanssasi. (Sananl. 16:24)

Suokoon hän sinun juoda hunajaa Kristus-kalliosta, voidaksesi huutaa: pyydän, katsokaa miten silmäni ovat valaistuneet, maistettuani hiukan tätä hunajaa! (5 Moos. 32:13, 1 Sam. 14:29)

Tähän minä nöyrästi luotan ja tätä rukoilen, tämä on myös oma kokemukseni.

Thomas Wilcox

Kallis hunajanpisara Kristus-kalliosta

Neuvon sana omalle sydämelleni ja sinunkin sydämellesi.

1. MILLAINEN ON USKOSI?

Sinä tunnustaudut uskovaksi ja osallistut kaikkiin uskonnollisiin toimituksiin ja toimintaan. Siinä teet oikein, ne ovat ihana etuoikeus.
Mutta jos Kristuksen veri ei ole tunnustuksesi pohjana, uskontunnustuksesi raukeaa ja osoittautuu vain maalatuksi kulissiksi, jonka kanssa joudut helvettiin.
Jos uskoa tunnustaessasi säilytät syyllisyytesi ja oman vanhurskautesi, ajan myötä ne kalvavat kuin mato kaiken elinvoimasi.
Tutki, koettele ja selvitä joka päivä mitä tarkimmin, mille perustalle tunnustuksesi ja autuudentoivosi perustuu, onko tuon perustan asettanut Kristuksen käsi? Jos ei ole, se ei tule kestämään myrskyä, joka on varmasti nouseva sitä vastaan. Saatana on kukistava kaiken ja romahdus on oleva suuri. (Matt. 7:27)

Kunnioitettu uskova! Sinut heitetään viskimellä tuuleen, joka erottaa jyvät akanoista ja uskosi tutkitaan läpikotaisin. On kauheaa mikäli uskosi luhistuukin maahan ja osoittautuu kokonaan perusteettomaksi.

Korkealentoinen uskova! Katso vahasiipiisi ajoissa, ne tulevat sulamaan kiusausten helteessä. Voi miten sääli touhuta kovasti ja lopulta murtua, vailla pohjaa ja perustaa sielusi iankaikkisuutta varten.

Lahjakas uskova! Katso ettei mato syö juurtasi, jolloin hieno kurpitsasi menee kokonaan piloille ja koetuksen päivän kuumuus tappaa kaiken mitä sinussa on kasvanut.

Tarkkaa sieluasi päivittäin kysyen: Miten Kristuksen veri näkyy omassa sielussani? Mikä on se vanhurskaus jolle pelastukseni perustuu? Olenko luopunut kaikesta omasta vanhurskaudestani?
Moni arvostettu uskova on joutunut nähdessään kaiken tekemisensä raunioituneen lopulta huutamaan: Olen hukassa, iankaikkisesti hukassa!

2. KRISTUKSEN VERI PARANTAA HAAVASI

Ota huomioon että suurimmat synnit voivat jäädä piiloon suurimpien tekojen tai suurimpien pelkojen alle.
Katso että haava, jonka synti on tehnyt sieluusi, tulee täysin parannetuksi Kristuksen verellä, eikä peitellyksi suorituksilla, nöyryydenosoituksilla tai millään muullakaan.
Jos laitat haavaan mitä muuta tahansa kuin Kristuksen verta, niin haavaan tulee myrkytys. Olet huomaava, ettei synti ole koskaan todella kuoletettu, ennenkuin olet nähnyt Kristuksen kantavan sen sinun puolestasi ristille. Vain Kristuksen vanhurskauteen katsominen surmaa synnin, ei mikään muu.

Ihmisluonto ei voi tarjota sielua hoitavaa balsamia. Hoito joka perustuu suorituksiisi eikä Kristukseen, estää tautisi parantumisen.

3. OMATEKOINEN VAATETUS EI KELPAA

Köyhä ja ryysyinen ihmisluonto ei voi parhailla taidoillaankaan kutoa kyllin hienoa ja tahratonta, kyllin suurta ja paikkaamatonta pukua peittämään sielun alastomuutta. Mikään muu ei riitä sielulle tähän tarkoitukseen kuin yksin Kristuksen täydellinen vanhurskaus.
Kaikki ihmisluonnon kudelmat täytyy purkaa ja riisua pois ennenkuin voi saada ylleen Kristuksen vanhurskauden.  Mitä ikinä ihmisluonto onkin pukenut ylleen, sen saatana tulee repimään pois viimeistä riekaletta myöten, se jättää ihmisen alastomaksi ja paljaaksi Jumalan vihan kohteeksi.
Ihmisluonto ei voi saada koskaan  teoillaan aikaan hitustakaan armoa, joka voisi kuolettaa synnin ja jonka avulla voisi eräänä päivänä katsoa Kristusta kasvoihin.

4. OLETKO TODELLA NÄHNYT KRISTUKSEN?

Sinä tunnustat uskoa, menet kuulemaan sanaa, rukoilemaan ja vastaanottamaan (sakramentit); silti voit olla kurjassa jamassa. Tutkaile itseäsi, oletko tähän päivään mennessä nähnyt, että Kristus on ihan toista kuin kaikki maailman ihanuus ja vanhurskaus, oletko nähnyt kaiken lankeavan hänen rakkautensa ja armonsa majesteetin edessä? (Jes. 2:17)
Jos todella olet nähnyt Kristuksen, olet nähnyt hänessä pelkkää armoa ja vanhurskautta, olet nähnyt hänet kaikessa täydellisenä, ja se on suunnattomasti enemmän kuin kaikki synti ja kurjuus.
Jos olet nähnyt Kristuksen, voit polkea jalkoihisi kaiken ihmisten ja enkelien vanhurskauden, sillä niillä et saa Jumalan hyväksyntää.
Jos olet nähnyt Kristuksen, et halua tehdä yhtään mitään ilman häntä, vaikka saisit kymmenentuhatta maailmaa. (1 Kor. 2:2)

Jos kerrankin olet nähnyt Kristuksen, olet nähnyt hänet kalliona, joka on korkeampi kuin omavanhurskaus, saatana ja synti. (Ps. 61:2) Se kallio seuraa sinua ja siitä vuotaa jatkuvasti hunajan pisaroita ja armon pisaroita sinun ravinnoksesi. (Ps. 81:16)
Tutki oletko koskaan nähnyt Kristusta ainoana Isästä syntyneenä, täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:14-17)

5. KRISTUKSEEN EI SAA LISÄTÄ MITÄÄN

Varmistu, että olet tullut Kristuksen luo, että seisot ikiaikain kalliolla ja että olet vastannut, kun hän on kutsunut sinua ja että olet liittynyt häneen saadaksesi vanhurskauden.
Ihmiset puhuvat uskosta rohkeasti hyvinä ja terveinä päivinään, mutta harva tuntee mitä usko on.
Kristus on Raamatun kirjoitusten salaisuutena, armo on salaisuutena Kristuksessa.

Uskominen on maailman ihanin asia, mutta jos lisäät siihen jotain omaasi, pilaat sen niin ettei se ole Kristuksen silmissä enää uskomista. Kun uskot ja tulet Kristuksen luo, sinun on jätettävä taaksesi oma vanhurskautesi, et voi tuoda mukanasi mitään muuta kuin syntiä.
Voi, miten vaikeaa on jättää taakseen kaikki oma pyhyys, pyhitys, teot, nöyryydenosoitukset ja muu vastaava ja tuoda esiin pelkästään puutteensa ja kurjuutensa! Mikäli et menettele näin, ei Kristus sovi sinulle etkä sinä Kristukselle.
Kristus tahtoo olla sinulle ainoa lunastaja ja välimies, sinun taas tulee olla ainoastaan kadotuksen ansainnut syntinen, muuten te ette sovi yhteen.
On maailman vaikein asia pitää yksin Kristusta vanhurskautenaan, siis tunnustaa hänet Kristukseksi.
Jos liität häneen jotain omaasi, teet hänestä epäkristuksen. Mitä tahtookin pyrkiä mukaasi (muuta kuin Kristus) mennessäsi Jumalan tykö tullaksesi hänen hyväksymäkseen, nimitä sellaista antikristukseksi ja käske sen mennä pois. Riemuitse ainoastaan Kristuksen vanhurskaudesta, vain se olkoon voittajana juhlittu. Kaikki muu sen ohessa on Baabelia, jonka täytyy kaatua ja kukistua, jotta Kristus pysyy asemassaan. Sinä päivänä kun Baabel (Babylon), eli kaikki muu luhistuu, olet riemuitseva. (Ilm. 18:1, 2)
Kristus polki viinikuurnan yksinään, ei ketään ollut hänen kanssaan. Jos lisäät Kristukseen jotain muuta, hän on polkeva sen kiivaudessaan ja vihassaan tahraten vaatteensa vereen. (Jes. 63:3)

6. ONKO USKOSI TODELLISTA?

Sinä ajattelet että uskominen on helppoa, mutta onko uskoasi koskaan koeteltu kiusauksen hetkenä ja silloin kun olet nähnyt syntisi? Onko uskosi milloinkaan joutunut painimaan saatanan kanssa, onko Jumalan viha painanut omaatuntoasi?
Mikäli olet ollut helvetin ja haudan partaalla, ja Jumala on näyttänyt sinulle Kristuksen sovitusuhrina ja vanhurskautena, niin sitten voit sanoa: oi, minä näen että Kristuksessa on kylliksi armoa, silloin voit sanoa maailman suurimmat sanat: minä uskon.
Usko, jota ei ole koeteltu, on epävarma usko.
Uskomiseen tarvitaan se, että selkeästi tiedostaa ja tuntee syntinsä ja että on vakuuttunut Kristuksen veren tuottamista ansioista ja Kristuksen halukkuudesta pelastaa sinut, joka koet olevasi pelkkä syntinen. Tämä on paljon vaikeampaa kuin maailman luominen.

7. SYYLLISYYS JA OMAHYVÄISYYS HAITTAAVAT USKOMISTA

Ihmisellä ei ole synnin ja syyllisyyden tunnon myrskyssä luontaisia voimia nousta niin korkealle, että pystyisi yhtään uskomaan, että Kristus on armollinen ja halukas pelastamaan.

Kun saatana kantaa syntiä omantunnon päälle, kantakoon sielu synnin Kristuksen päälle, evankeliumin mukaisesti, näin tehdään Kristus Kristukseksi, hän palvelee sinua kantamalla syntisi.
Evankeliumin ydinsanoma on, että ainoastaan Kristuksen vanhurskaus ja hänen verensä pelastaa ja että ne tulee vastaanottaa pelastuakseen. Kun sielu kaikissa suorituksissaan ja ahdistuksissaan voi sanoa: vain Kristus, Kristus yksin pyhitykseksi, vanhurskaudeksi, viisaudeksi ja lunastukseksi, ei nöyryydenosoitukset, ei teot, ei armosta saadut lahjat ja kyvyt, tai muu vastaava, sellainen sielu on päässyt nousemaan myrskyaaltojen ulottumattomiin. (1 Kor. 1:30)
Saatana käyttää hyväkseen omaavanhurskauttasi ja omahyväisyyttäsi, kiusatessaan ja houkutellessaan sinua pahaan, siksi joudut valittamaan.
Näitä ominaisuuksiasi Jumala häätää sinusta pois usuttamalla saatanan kimppuusi.
Ne täytyy ryöstää sinulta, halusitpa tai et, sillä ne estävät Kristusta tulemasta sisään.
Syyllisyys ei lähde ulos ennenkuin Kristus tulee sisään, ja missä on syyllisyys, siellä on myös sydämen kovuus. Siksi voimakas syyllisyydentunto todistaa vain vähän, jos ollenkaan, Kristuksesta. Kun synnintuntosi on herännyt, varo ettet häivytä sitä millään muulla kuin Kristuksen verellä, nimenomaan se tehoaa sydämen kovuuteen.

8. KRISTUS ARMON VALTAISTUIMELLA

Olkoon sinun rauhasi Kristus, ei suorituksesi, kyyneleesi tms. (Ef. 2:14)
Olkoon vanhurskautenasi Kristus, ei uskosi, vilpitön kuuliaisuutesi tms. Voit tuhota itseltäsi Kristuksen niin hyvillä teoillasi kuin synneilläsikin.
Katso Kristukseen ja tee (hyvää) niin paljon kuin haluat. Seiso koko painollasi Kristuksen vanhurskauden päällä, varo ettei toinen jalkasi ole oman vanhurskautesi päällä ja toinen Kristuksen vanhurskauden päällä.
Ennen kuin Kristus tulee ja nousee korkealle armon valtaistuimelle omassatunnossa, siellä on pelkkää syyllisyyttä, kauhua ja salaista epäluottamusta, sielu häälyy toivon ja pelon välillä; sellainen olotila ei ole evankeliumin mukainen.
Se joka pelkää nähdä synnin syvimmän pahuuden, oman sydämensä syvimmän helvetin, se ei luota Kristuksen ansioihin.

9. KRISTUS LAKIMIEHENÄ

Vaikka olisit miten suuri syntinen tahansa, koeta saada Kristus omaksi puolustus-asianajajaksesi, niin tulet tuntemaan hänet Jeesuksena Kristuksena, vanhurskaana. (1 Joh. 2:1)

Aina kun epäilet, pelkäät ja myrsky riehuu omassatunnossasi, katso kiinteästi Kristukseen. Älä väittele saatanan kanssa, se ei halua sinun parastasi. Käske sen mennä Kristuksen luo, hän on vastaava saatanalle. Kristuksen virkana on toimia meidän puolustusasianajajamme, ja vastata puolestamme. (1 Joh. 2:1)
Hänen virkanaan on vastata lain edessä meidän takaajanamme, (Hepr. 7:21, 22)
hänen virkansa on vastata oikeudessa meidän välimiehenämme, (Gal. 3:20, 1 Tim. 2:5)
ja hänen virkansa on valalla vahvistettu. (Hepr. 7:20, 21, Ps. 110:4)
Ota Kristus vastaamaan puolestasi. Mutta jos aiot itse tehdä jotain, millä hyvittäisit synnin, siirrät vanhurskaan Kristuksen pois asemastaan, hänet, joka tehtiin synniksi sinun vuoksesi. (2 Kor. 5:21)
Saatana voi syyttäen ja vääristellen tuoda esiin Raamatun sanaa, mutta se ei pysty vastaamaan siihen, sillä se on Kristuksen sanaa ja sen auktoriteetti on mahtava. Kristus selätti saatanan sen avulla. (Matt. 4:1-11) Mistään päin raamattua ei löydy yhtään pahaa sanaa, joka olisi tähdätty syntisparkaan, jolta on riisuttu oma vanhurskaus pois. Ei, vaan sana osoittaa selkeästi, että juuri sellaiselle ihmiselle kuuluu evankeliumin armo, eikä kenellekään muulle.

10. KRISTUS PELASTAA ARMOSTA

Usko että Kristus haluaa pelastaa sinut, se luo sinuun halun pelastua.
Jos huomaat, ettet pysty uskomaan, muista että Kristuksen tehtävänä on saada sinut uskomaan, anna hänen tehdä se. Hän vaikuttaa sekä tahtomiseen että toimintaan, ohjaten siihen mikä häntä miellyttää. (Fil. 2:13)
Valita epäuskoasi, joka asettaa omassatunnossasi olevan syyllisyyden Kristusta korkeammalle. Valita epäuskoasi, joka aliarvostaa Kristuksen ansioita ja pitää hänen vertaan epäpyhänä, halpana ja riittämättömänä.
Sinä valittelet itseäsi paljon. Saako syntisi sinut katsomaan enemmän Kristukseen ja vähemmän itseesi? Jos näin tapahtuu, tapahtuu oikein, muuten valittelusi on pelkkää tekopyhyyttä.
On säälittävää jos katsot siihen mitä teet, mitä lahjoja olet armosta saanut ja mitä kaikkea olet suorittanut, vaikka sinun kuuluisi katsoa Kristukseen. Edellisten tarkastelu tekee sinusta ylpeän, mutta Kristuksen armoon katsominen tekee sinusta nöyrän.
Armosta teidät on pelastettu eli armosta te olette autuaaksi tulleet. (Ef. 2:5)

11. PAHIMMALLAKIN SYNTISELLÄ ON TOIVOA

Älä lannistu missään koetuksissasi. (Jaak. 1:2) Koetusten hyökyaallot eivät välttämättä murskaa sinua, vaan ne voivat heittää sinut ylös Kristus-kalliolle, pois omasta itsestäsi.
Voit joutua alas, aina helvetin kuilun partaalle ja olla putoamaisillasi sinne. Kuitenkaan et voi joutua alemmaksi kuin helvetin kitaan. Sinne on moni pyhä vajonnut, peräti uponnut. Mutta sieltäkin voit huutaa, sieltäkin voit nähdä pyhään temppeliin. (Joona 2:1-4)
Siihen temppeliin eivät saa tulla muut kuin puhdistetut, kun heidän puolestaan on ensin suoritettu uhritoimitus. (Apt. 21:26)
Mutta nyt on Kristus meidän temppelimme, uhrimme, alttarimme ja ylipappimme. Hänen luokseen eivät saa tulla muut kuin syntiset, eikä heillä ei saa olla muuta uhria kuin Kristuksen oma veri, joka on kerran uhrattu. (Hepr. 7:27)

Muista niitä jotka ovat saaneet armon ja päässeet taivaaseen. Ajattele, että sinuakin voitaisiin muistaa samasta syystä. Voisit tulla muistetuksi yhtä suuren armon saaneena kuin tuhannet ennen sinua.
Pahimmankaan syntisen syntisyys ei ole koskaan suurempi kuin Kristuksen armo. Älä vaivu epätoivoon vaan pidä toivoa yllä. Kun pilvet ovat sysimustia, katso silloinkin Kristukseen. Hän on Isän rakkauden ja armon kannatinpylväs, joka on pystytetty taivaaseen, jotta kaikki syntiset katsoisivat häneen lakkaamatta.
Mitä tahansa saatana tai omatunto sanookin, älä anna sen kääntyä itseäsi vastaan. Kristuksella on viimeinen sana, hän on elävien ja kuolleiden tuomari, hän julistaa viimeisen tuomion.

12. ISÄ JA KRISTUS PUHUVAT SINULLE

Kristuksen veri puhuu, se saarnaa (Hepr. 12:24)
sovintoa, (Kol. 1:20)
puhdistusta, (1 Joh. 1:7 ja Hepr. 9:14)
omaksi ostamista, (Apt. 20:28)
lunastusta, (1 Piet. 1:19)
anteeksiantoa, (Hepr. 9:22)
vapaata pääsyä, (Hepr. 10:19)
vanhurskauttamista (Room. 5:9)
ja Jumalan lähelle pääsemistä. (Ef. 2:13)

Ei pisaraakaan hänen vertaan mene hukkaan. Pysähdy ja kuuntele mitä Jumala tahtoo sanoa, hän tahtoo julistaa rauhaa kansalleen, ettei se enää kääntyisi takaisin hulluuteen. (Ps. 85:8)
Hän sanoo: armoa, laupeutta ja rauhaa. (2 Tim. 1:2). Tällaista on Isän ja Kristuksen kielenkäyttö.

13. KATSO KRISTUSTA AAMUTÄHTENÄ JA AURINKONA

Odota Kristuksen ilmaantumista kuin aamutähteä. (Ilm. 22:16). Hän on tuleva yhtä varmasti kuin aamu ja yhtä virvoittavana kuin sade. (Hoos. 6:3)

Aurinkoa ei voi estää nousemasta, ei myöskään Kristusta, vanhurskauden aurinkoa. (Mal. 4:2)
Älä käännä katsettasi hetkeksikään pois Kristuksesta; älä katso pelkästään syntiin vaan katso ensin Kristukseen. Älä murehdi syntiäsi katsomatta Kristukseen. (Sak. 12:10)
Kaikessa mitä sinun tulee tehdä, katso Kristukseen. Ennenkuin teet mitään, katso hänen anteeksiantoonsa, tehdessäsi katso häneen auttajanasi ja tehtyäsi katso hänen hyväksyntäänsä.
Jos et menettele näin, toimit lihallisesti ja välinpitämättömästi.

14. ÄLÄ TEE EVANKELIUMISTA LAKIA

Älä tee evankeliumista lakia, ottamalla itsellesi osan lain täyttämisestä, sovitustyöstä ja kärsimisestä, ottamalla osan synneistäsi kantaaksesi ja hyvittääksesi, sillä tavoin jättäisit Kristukselle hänen välimiestehtävästään vain puolikkaan.
Anna synnin särkeä sydämesi, mutta ei evankeliumin mukaista toivoasi. Katso enemmän vanhurskauttamiseen kuin pyhitykseen.
Älä pidä Kristusta ankarana vaatijana, joka vaatii sinulta Jumalan käskyjen täydellistä noudattamista, sillä sen hän on tehnyt puolestasi. Älä pidä häntä velkojana vaan velkasi maksajana.

Jos katsot enemmän omiin suorituksiisi ja kykyihisi yms. kuin Kristuksen ansioihin, se kostautuu ikävästi: ei ihme että joudut kulkemaan valittaen.

15. OMAT TEOT JA KYVYT EIVÄT KELPAA PERUSTAKSI

Armolahjat voivat toki olla todisteita, mutta pelkästään Kristuksen ansioiden pitää sinänsä, ilman niitä, olla perustus, jolle toivosi pohjautuu. Yksin Kristus voi olla kunnian kirkkauden toivo. ( Kol. 1:27) Kun me tulemme Jumalan eteen, meillä ei saa olla mukanamme muuta kuin Kristus. Minkä tahansa oman, kuten oman kyvykkyyden mukaan ottaminen myrkyttää ja pilaa uskon.
Se joka rakentaa suoritustensa, armolahjojensa, yms varaan, ei tunne Kristuksen ansioita. Siksi hänelle käy uskominen luonnottoman raskaaksi.
Jos uskot, huolehdi joka päivä siitä, ettet yritä tulla Jumalan edessä otolliseksi eli saada Jumalan hyväksyntää erinomaisuutesi, kuuliaisuutesi, kasteesi, pyhän elämäsi, tekojesi, armolahjojesi, kyyneltesi, tunteidesi ja nöyryytesi avulla. Siihen tarkoitukseen ne ovat kuonaa ja jätettä. (Fil. 3:8)
Vain Kristusta, ei mitään muuta, tulee pitää arvossaan ja asemassaan.
Omien suoritustesi ja omahyväisyytesi pitää mitätöityä joka päivä. Sinun on otettava kaikki Jumalan kädestä lahjana.
Kristus on Jumalan lahja. (Joh. 4:10)
Usko on Jumalan lahja. (Ef. 2:8)
Anteeksianto on lahja. (Room. 5:16)

16. IHMISLUONTO EI HALUAISI KAIKKEA LAHJANA

Voi miten ihmisluonnossa nousee myrsky ja raivo sitä vastaan, että kaikki onkin lahjaa, ettei mitään voikaan ostaa omalla tekemisellään, kyynelillään ja velvollisuuksiensa täyttämisellä, ja etteivät mitkään omat teot kelpaa, taivaassa niitä ei pidetä minkään arvoisina!
Jos ihmisluonto olisi ollut suunnittelemassa tietä pelastukseen, se olisi mieluummin laittanut pyhät ihmiset tai enkelit myymään pelastusta, kuin Kristuksen antamaan sen ilmaiseksi. Ihminen ei luonnostaan pysty luottamaan Kristukseen, vaan haluaisi ostaa eli ansaita pelastuksen omilla teoillaan. Ihmisluonto kammoksuu Kristuksen ansioita, nehän tuhoavat omatekoisen pelastustien, tien, johon liittyy halu tehdä itse edes jotakin oman pelastuksensa vuoksi. Sellainen tie sopisi ihmiselle paremmin kuin meneminen Kristuksen luo ja liittyminen häneen.
Kristus ei halua mitään, mutta sielu haluaa vältä väkisin laittaa jotain omaansa Kristuksen lisäksi, tässä on valtava ristiriita.

17. KRISTUKSEN SOVITUSTYÖ AVAUTUU VAIN SYNTISELLE

Oletko vielä koskaan nähnyt Kristuksen ansioita ja sovitustyötä, jonka hän teki kuolemallaan täydelliseksi? Oletko saanut nähdä sen silloin kun synnin taakka ja Jumalan viha on painanut raskaasti omaatuntoasi?
Se on armoa! Kristuksen ansioiden suuri arvo avautuu vain köyhälle sielulle, joka on menettänyt kaiken. Jos synnintunto on pintapuolista, käsitys Kristuksen ansioista ja verestä jää myös pintapuoliseksi, niitä ei osaa arvostaa.

18. KATSO KOROTETTUUN KRISTUKSEEN

Epätoivoinen syntinen! Katselet oikealle ja vasemmalle kysellen: kuka näyttäisi meille mikä on hyvää? Sinä kompuroit yrittäen nojautua siihen, että tunnustaudut uskovaksi ja siihen, että teet kaiken mitä pitää tehdä. Niistä kyhäät kokoon pelastavaa vanhurskautta itsellesi, mutta saat vain laihan lohdun.
Katso nyt Kristukseen. Katsokaa häneen ja tulkaa pelastetuiksi, te kaikki maan ääret. Ketään muuta ei ole. Hän on pelastaja, ei kukaan muu. (Jes. 45:21, 22)
Jos katsot muualle, joudut hukkaan. Jumala ei tahdo katsoa muuhun kuin Kristukseen, joten sinäkään et saa katsoa mihinkään muuhun. Kristus on nostettu korkealle, niinkuin vaskesta tehty käärme nostettiin erämaassa, jotta maan ääret, kauimpana olevat syntiset, näkisivät hänet ja katsoisivat häneen.
Yksikin katse häneen pelastaa sinut, pieninkin kosketus häneen tekee sinut terveeksi. Jumalan tarkoituksena on, että sinun tulee katsoa häneen, siksi Jumala on asettanut hänet korkealle kunnian valtaistuimelle kaikkien kurjien syntisten nähtäville. Sinulla on täysi syy katsoa häneen, mutta ei todellakaan mitään syytä olla katsomatta, sillä hän on lempeä ja nöyrä sydämeltään. (Matt. 11:29)

19. KRISTUS ON LEMPEÄ JA ANTEEKSIANTAVAINEN

Kristus tahtoo tehdä itse sen, mitä hän luodultaan edellyttää eli hän tahtoo kantaa heikkoutesi ja vajavuutesi. Hän ei pyri siihen, mikä olisi hänelle itselleen mieluista. Hän ei lue meille lakia. (Room. 15:1, 2)
Hän haluaa restauroida sinut lempeästi ja kantaa kuormasi. (Gal. 6:1,2) Hän haluaa antaa anteeksi, ei vain seitsemää kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa. (Matt. 18:21, 22) Sitä apostolien oli vaikea uskoa. (Luuk. 17:5)
Koska meille on vaikeaa antaa anteeksi, päättelemme että se on Kristuksellekin vaikeaa.
Me näemme synnin suurena ja ajattelemme Kristuksenkin näkevän samoin. Me mittaamme ääretöntä rakkautta omalla mittatikullamme, täydellistä ansiota mittaamme omilla synneillämme. Tällä tavoin syyllistymme suurimpaan ylpeyteen ja jumalanpilkkaan. (Ps. 103:11, 12)
Kuule mitä Jumala sanoo: Olen saanut lunnaat. (Job 33:24) Häneen olen mieltynyt. (Matt. 3:17)
Jumala ei halua mitään muuta, eikä mikään muu koidu parhaaksesi eikä rauhoita omaatuntoasi kuin Kristus, joka täytti Isän vaatimukset.
Jumala toimii sen perusteella mitä Kristus on ansainnut. Sinä itse olet ansainnut helvetin, vihan ja hylätyksi joutumisen. Kristus taas on ansainnut elämän, anteeksiannon ja hyväksytyksi tulemisen. Jumala haluaa pelkästään näyttää, mitä olet itse ansainnut, ja sitten antaa sinulle sen, mitä Kristus on ansainnut.

Kristukselle on kunnia ja ilo antaa anteeksi. Huomaa, että Kristus maan päällä ollessaan vietti enemmän aikaa publikaanien ja syntisten parissa kuin kirjanoppineiden ja fariseusten kanssa, jotka vanhurskaina vastustivat häntä julkisesti.
Ei se ole niin kuin sinä kuvittelet, että nyt kun hän on kunniassaan, että hänen korkea asemansa tekisi hänestä syntisparkoja kohtaan torjuvan ja halveksuvan. Ei, hänellä on sama sydän nytkin taivaassa, hän on Jumala ja hän ei muutu. Hän on Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. (Joh. 1:29)
Hän on kokenut kaiken saman kuin sinä, kiusaukset, houkutukset, murheet, tuskat ja hylkäämisen. (Matt. 4:3-11, 26:38, Mark. 15:34, Luuk. 22:44)

Hän on juonut katkerimman maljan ja jättänyt sinulle makean maljan juotavaksi. Kiroustuomio on poissa, Kristus on juonut Isän vihan maljan yhdellä siemauksella, sinulle on jäänyt yksinomaan pelastus ja autuus.

20. MENE KRISTUKSEN LUO SELLAISENA KUIN OLET

Sanot ettet pysty uskomaan, etkä tekemään parannusta, mutta sovellut Kristukselle sitä paremmin, jos itselläsi ei ole muuta kuin syntiä ja kurjuutta. Mene Kristuksen luokse katumattomuutesi ja epäuskosi kanssa, saadaksesi uskon ja kääntymyksen häneltä. Se on kunniakasta!
Sano hänelle: Herra, en ole tuonut mukanani vanhurskautta enkä armoa, tullakseni hyväksytyksi ja vanhurskautetuksi, tämä kaikki minun täytyy saada sinulta, siksi olen tullut luoksesi.

21. MENE KRISTUKSEN LUO SYNTISENÄ ÄLÄKÄ HURSKAANA

Me haluaisimme tuoda jotain Kristukselle, mutta se ei käy päinsä. Ihmisluonnon hienoimmatkaan saavutukset eivät kelpaa taivaassa edes pennin vertaa. Armo ja teot eivät sovi yhteen. (Tiit. 3:5, Room. 11:6)

Tämä on kamala paikka ihmisluonnolle, joka ei voi kuvitellakaan tulevansa niin riisutuksi kaikesta, ettei näkyviin jää riepuakaan omista teoista ja omasta vanhurskaudesta. Omavanhurskaus ja omahyväisyys ovat ihmisluonnolle hyvin rakkaat, niitä se varjelee kuin omaa henkeään.
Siksi Kristus on ihmisluonnolle vastenmielisen näköinen, ihminen ei kykene halajamaan häntä.
Hän on täydellinen vastakohta kaikille ihmisluonnon hienoille tavoitteille. Jos ihmisluonto laatisi evankeliumin, siitä tulisi Kristuksen evankeliumin täydellinen vastakohta; sellainen evankeliumi olisi vain hurskaita, viattomia ja pyhiä tms. varten.
Kristus on tehnyt evankeliuminsa sinulle, eli hänen evankeliuminsa on tarkoitettu apua tarvitseville syntisille, jumalattomille, vääryyden tekijöille ja kiroustuomion alaisille.
Ihmisluonto ei siedä ajatusta, että evankeliumi olisi vain syntisille, se vaipuu mieluummin epätoivoon kuin menee Kristuksen luo noin kauheaksi luokiteltuna.

Kun syyllisyyden ja Jumalan vihan tunto ajaa ihmistä Kristuksen luokse, niin silloinkin ihmisluonto tahtoo tuttuun tapaansa linnoittautua omaan vanhurskauteensa ja omaan hyvyyteensä. Tarvitaan ääretön voima, jotta nämä vahvat linnoitukset murtuvat maan tasalle.
Vain se, joka on omasta mielestään hurskas, jää evankeliumin ulkopuolelle; Kristus tahtoo katsoa kauheimpaankin syntiseen mieluummin kuin häneen, sillä Kristus ei voi vanhurskauttaa sitä joka ei ole syntinen.
On helppoa muodollisesti sanoa rukouksessa: olen syntinen, mutta rukoilla publikaanin kanssa aivan tosissaan että Herra, ole minulle syntiselle armollinen, on maailman vaikeinta rukoilemista.

22. TUNNUSTATKO KRISTUSTA SYDÄMESTÄSI ASTI?

On helppoa sanoa että minä uskon Kristukseen, mutta siinä on pelastus, että näkee Kristuksen täynnä armoa ja totuutta, ja jonka täydellisyydestä voi saada armon armosta.
On helppoa tunnustaa Kristusta suullaan, mutta että tunnustus nousee sydämestä asti, sillä tavoin kuin Pietari tunnusti Kristuksen elävän Jumalan Pojaksi, ainoaksi välimieheksi, siihen ei liha ja veri pysty.

Moni sanoo että Kristus pelastaa ja että hän on Vapahtaja. Harva kuitenkaan käsittää ja tuntee hänet pelastajanaan ja vapahtajanaan. Armon ja pelastuksen näkeminen Kristuksessa on suurinta mitä koko maailmassa voi nähdä. Se tapahtuu ainoastaan silloin kun pääsee näkemään armon ja pelastuksen itselleen kuuluvana. Sen näkemisestä seuraa monia vaikutuksia. Minuun itseeni se vaikuttaa niin, että ajattelen häveten, että vaikka tunnustan ja harjoitan uskoa paljon, niin silti Kristuksen veren tunteminen on jäänyt vähäiseksi, vaikka Kristuksen veri on evankeliumin tärkein asia.

23. MUODOLLINEN USKONTO JA PYHÄ ELÄMÄ EI RIITÄ

Ulkokohtainen, muodollinen kristinusko josta puuttuu Kristus, on synkkä näkymä. Vain helvetti voi näyttää synkemmältä.
Sinulla voi olla paljon hyvää, mutta silti jotain voi puuttua sinulta ja se voi johtaa siihen, että joudut poistumaan Kristuksen luota murhemielin.
Et ole koskaan myynyt kaikkea omistamaasi, eli et ole koskaan luopunut omasta vanhurskaudestasi tms. Vaikka tekisit kaikki tehtäväsi tasokkaasti, voit silti täysin olla Kristuksen vihollinen ja vastustaja.

Pyri toimimaan kaikkein pyhimmällä tavalla aina kun rukoilet, harjoitat hartautta ja osallistut uskonnollisiin toimiin. Älä kuitenkaan tee pyhityselämästäsi "kristusta", jonka avulla kuvittelet saavuttavasi pelastuksen.
Jos teet niin, sille täytyy tulla loppu, tavalla tai toisella.
Kristuksen täydellisen lunastustyön tulee olla sinun vanhurskautenasi Jumalan edessä, ei pyhityselämäsi. Kun Herra on tuleva pelottavana esiin pyhästä sijastaan, kuluttava tuli on polttava kaiken sellaisen heininä ja olkina.

24. OIKEA USKONTO

Oikeaa uskontoa on ainoastaan tämä, että sinulla on kaiken perustana Jumalan rakkauden ja armon iankaikkiset vuoret Kristuksessa, ja että elät katsoen jatkuvasti Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen ja ansioon, joka pyhittää ja jota ilman sydämesi on lihallinen.
Oikeaan uskontoon kuuluu myös, 

1. että Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen ja ansioon katsoen näet synnin koko pahuuden, kokonaan anteeksi annettuna.
2. Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen ja ansioon katsoen rukoilet, kuulet sanaa ja harjoitat hartautta. Samanaikaisesti näet oman itsesi turmeluksen ja kaiken oman tekemisesi vajavuuden, mutta kumminkin saat jatkuvasti kokea Jumalan hyväksyvän sinut.
3. Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen ja ansioon katsoen poljet maahan kaiken oman kunniasi, oman vanhurskautesi ja oman erinomaisuutesi kammottavina, ja pitäydyt koko ajan ainoastaan Kristuksen vanhurskaudessa.
4. Kristuksen  täydelliseen vanhurskauteen ja ansioon katsoen riemuitset oman vanhurskautesi raunioitumisesta ja kaikkien omien hienojen saavutustesi mitätöitymisestä ja riemuitset siitä, että tämän myötä voit kunnioittaa yksin Kristusta välimiehenäsi valtaistuimellaan.
5. Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen ja ansioon katsoen valitat, etteivät mitkään tekosi ole täydellisiä, näyttivätpä  ne miten hienoilta tahansa, sillä tosiasiassa et ole tehnyt mitään täydellisesti katsoen Kristuksen rakkauteen ja Kristuksen rakkautta tuntien.

Jos omaltatunnoltasi puuttuu Kristuksen veri, kaikki jumalanpalveluksesi on kuollutta. (Hepr. 9:14)

25. OPPI VAPAASTA TAHDOSTA ON HARHAA

Oppi vapaasta tahdosta, joka nyt on kovin suosittu, kumoutuu helposti Raamatun kirjoitusten avulla. Tunnet sen opin vääräksi omassa sydämessäsi, jos yhtään olet asioinut Kristuksen kanssa tarkoituksenasi päästä hänen kanssaan sopimukseen, hänen ansionsa ja vanhurskautensa saamisesta omaksesi.
Kristus on joka suhteessa liian mahtava, jotta ihmispoloisen luonto voisi liittyä häneen tai käsittää häntä. Kristus on niin äärimmäisen pyhä, ettei ihmisluonto uskalla katsoa häneen. Kristus on niin äärettömän hyvä, ettei ihmisluonto, nähdessään synnin koko todellisuuden, pysty uskomaan hänen ääretöntä hyvyyttään todeksi.
Kristus on ihmisluonnolle liian korkea-arvoinen ja kunniakas, ettei ihminen uskalla edes koskettaa häntä. Sieluun täytyy ensin istuttaa jumalainen luonto, jotta se voi tarttua Kristukseen ja pitää hänestä kiinni. Muuten Kristus jää niin kaukaiseksi, ettei ihmisluonto mitenkään voi häntä nähdä eikä häneen yltää.
Kristus, joka käsitetään vapaan tahdon avulla, on ihmisluonnon itse tekemä Kristus, ei Isän Kristus eikä Jeesus, elävän Jumalan poika, jonka luo ei kukaan voi tulla ilman että Isä vetää hänet sinne (Joh. 6:44-46).

26. USKONELÄMÄN OHJEITA

Tutki Raamatun kirjoituksia joka päivä kuin kultakaivoksia, joihin Kristuksen sydän kätkeytyy.
Valvo perisyntejäsi eli perussyntejäsi (*), vastusta niitä ja näe niiden todellinen pahuus, jotta ne eivät pääse koskaan ilmenemään tekoina. Pysy aina nöyränä, tyhjänä ja särjettynä sydämeltäsi, herkkänä tunnistamaan kaikki hengelliset hairahduksesi. Tarkkaa, mikä vaikuttaa sydämessäsi ja miten. Pidä sydämesi valmiina kaikkein korkeimpaan yhteydenpitoon.
Älä pidä syyllisyyttä omallatunnollasi, vaan ota heti Kristuksen verta omalletunnollesi. Jumala sälyttää synnin ja syyllisyyden kuorman päällesi, saadakseen sinut katsomaan Kristukseen, vaskikäärmeeseen.
Älä arvioi Kristuksen rakkautta oman todisteaineistosi perusteella, vaan lupausten perusteella.
Kiitä Jumalaa siitä, että hän maata järistäen tuhoaa väärät perustuksesi. Kiitä häntä kaikesta, millä hän pitää sielusi valveilla ja saa sinut katsomaan Kristukseen, kuten esim. sairauksien ja kiusauksien avulla, siksi ne ovat parempaa kuin turvallisuus ja välinpitämättömyys.

Välinpitämättömyys muuttuu maalliseksi mieleksi, sitten voidaan yhtä hyvin tehdä syntiä kuin rukoillakin. Välinpitämättömyys on uskon surma. Jos välinpitämättömyyttä ei repimällä revitä juurineen pois sydämestä tositoimin, ja jos ei samalla kaikessa, mitä tulee tehdä, katsota Kristukseen, niin välinpitämättömyys vaan voimistuu, yltyen tappavimpaan tuhovoimaansa kirkossa, uskonnonharjoitukseen yhdistyneenä.

Älä mittaa saamaasi armoa lahjoineen vertailemalla siihen, mitä muut ovat saaneet, vaan tutki asiaa Raamatun kirjoitusten avulla.
Ole tosissasi ja tee kunnolla ja kokosydämisesti kaikki, mitä sinun tulee tehdä, mutta varo hakemasta turvaa ja lohtua niin suorittamisesta kuin synneistäkin. Kaikki turva ja lohtu, mitä saadaan muualta kuin Kristuksen kädestä, on kuolemaksi.
Rukoile paljon, muuten yhteytesi Jumalaan jää vähälle. Se, millainen olet rukoillessasi yksin huoneessasi, paljastaa millainen olet muussakin uskonnonharjoittamisessa. Älä arvosta mitään toimintaa sen perusteella, että se on hienoa ja näyttävää, vaan pidä tärkeänä sitä, että kaikki tehdään vaatimattomasti ja nöyrästi, Kristukseen katsoen.
Pelkää vavisten hyviä tekojasi ja lahjojasi. Eräs suurista pyhistä on kertonut pelkäävänsä enemmän hyviä tekojaan kuin syntejään, koska hyvät teot usein ylpistyttävät, mutta synti tekee aina nöyräksi.
Kokoa aarteiksesi ilmoituksia Kristuksen rakkaudesta, ne tekevät sydämen matalaksi Kristukselle, mutta liian korkeaksi synnille.
Älä pidä halpana vähäisintäkään todistetta armosta. Jumala voi laittaa sinut hyödyntämään vähäisimmäksi katsomaasi todistetta armosta, niin että luokittelet sen tuhansien maailmojen arvoiseksi, esimerkiksi tämän todisteen: Me tiedämme, että me olemme kuolemasta elämään siirretyt, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei veljeänsä rakasta, se pysyy kuolemassa. (1 Joh. 3:14)
Ole uskollinen totuudelle, olematta kuitenkaan myrskyisä ja halveksuva. Restauroi langenneita entiselleen, nosta heitä ylös Kristuksen sydämellisellä rakkaudella. Laita murtuneet, sijoiltaan menneet luut paikoilleen evankeliumin armolla.

Arvostettu uskova! Älä halveksi heikkoja pyhiä, voi olla että vielä toivot olevasi samassa tilassa kuin vähäisin heistä. Ole uskollinen, kun huomaat muissa heikkouksia ja tunne omat heikkoutesi herkästi.
Vieraile sairasvuoteiden ja yksinäisten sielujen luona usein, se on hieno kokemusten koulu.
Pysy kutsumuksessasi. Tee työsi aina niinkuin Herralle. Ole tyytyväinen vähään maailmassa, vähäkin riittää.
Pidä vähäistäkin maallista antia paljona, sillä olet arvoton saamaan vähääkään.
Pidä suurtakin taivaallista antia liian vähänä, sillä Kristus on niin rikas antaja.
Pidä jokaista parempana kuin itse olet, kanna aina itseinhoa mukanasi tuntien soveltuvasi kaikkien pyhien tallattavaksi.
Näe maailman turhuus ja kaiken katoavaisuus, äläkä rakasta kuin Kristusta.

Murehdi miten vähän Kristus näkyy maailmassa, nähdessäsi miten harvat häntä tarvitsevat. Mitättömät asiat kelpaavat monille paremmin.

Itsevarmalle sielulle Kristus on vain taruolento ja Raamattu pelkkä satukirja. Ajattele murhemielin, miten moni kastettu ja kirkkoon kuuluva on vailla armoa. He painottavat velvollisuuksien täyttämistä ja kuuliaisuutta, mutta Kristus jää miltei kokonaan sivuun ja armo on heille melkoisen outoa.

Valmistaudu ristiin, ota se tervetulleena vastaan ja kanna sitä Kristuksen ristinä juhlien ja riemuiten, olipa risti sitten pilkkaa, ivaa, herjaa, halveksuntaa tai vankeutta tms, mutta pidä huoli että kyse on Kristuksen rististä eikä omastasi. Synti tahtoo tulla Kristuksen rististä iloitsemisen esteeksi.
Jos toimit valoa vastaan hylkäämällä vähän totuutta, se voi sytyttää helvetin omassatunnossasi, samoin käy jos toimit valoa vastaan tekemällä suuria syntejä.
Jos sinut on vedetty ulos helvetin nielusta Kristuksen syliin ja asetettu istumaan valtiaiden seuraan Jumalan huonekuntaan, niin oi, miten sinun tulisikaan elää esimerkkinä armosta!
Lunastettu, restauroitu sielu, missä äärettömässä velassa oletkaan Kristukselle! Oi, miten sinun tulisikaan aivan erityisellä tavalla vaeltaa ja toimia!

Sapattipäivät (**), mitä kiitoksen, ylistyksen ja hallelujan laulamisen päiviä niiden tulisikaan olla sinulle!
Yhdessäolo kirkossa, seurakuntayhteys: miten taivaallista olla Kristuksen, enkelien ja pyhien kanssa!
Kommuunio***, oi mikä sielun upottaminen ikuiseen rakkauteen, kuin tulla haudatuksi yhdessä Kristuksen kanssa ja kuolla kaikelle muulle kuin Kristukselle!
Joka kerta kun ajattelet Kristusta, ihmettele ja hämmästy. Kun näet syntiä, katso Kristuksen armoon josta sait syntisi anteeksiannon. Kun olet ylpeä, katso Kristuksen armoon, se nöyryyttää ja iskee sinut maan tomuun. Muista Kristuksen rakkauden aikaa, jolloin olit alaston, ja silloin hän valitsi sinut. (Hes. 16:8) Voitko enää koskaan ajatella ylpeitä ajatuksia?
Muista kenen käsivarret tukivat sinua uppoamasta ja pelastivat sinut syvimmästä helvetistä. (Ps. 86:13) Huuda niin että enkelit ja ihmiset kuulevat, laula ikuista kiitosta, ylistäen armoa, vain armoa! (Ps. 148)
Joka päivä usko, tee parannusta, rukoile ja vaella armoon katsoen, armolla voidellun tavoin.

*) Näillä tarkoitetaan seitsemää kuolemansyntiä eli synnillistä viettiä, joiden vaikutuksesta kaikki synti eli pahanteko tapahtuu. Luettelo on vaihdellut eri aikoina, koostuen näistä: itsekkyys eli omavanhurskaus, kunnianhimo, ahneus, viha, kateus, huoruus, valhe, laiskuus, ylensyönti, ylpeys (suom. huom.).

**) Puritaanit nimittivät sunnuntaita ja pyhäpäiviä sapattipäiviksi.(suom. huom.).

***) Kommuunio tarkoittaa yhteyttä, myös ehtoollista, myöhemmissä painoksisssa on tämän sanan tilalla sana kaste. (suom. huom.).

27. MUISTETTAVAA

Muista syntejäsi ja Kristuksen anteeksiantoja.
Muista mitä olet itsellesi ansainnut, ja mitä Kristus on ansainnut sinulle.
Muista heikkouttasi ja Kristuksen voimaa.
Muista ylpeyttäsi ja Kristuksen nöyryyttä.
Muista monia heikkouksiasi ja miten Kristus on restauroinut sinua.
Muista syyllisyyttäsi ja miten Kristus aina uudelleen puhdistaa sen verellään.
Muista lankeemuksiasi ja miten Kristus on nostanut sinut ylös.
Muista piittaamattomuuttasi ja Kristuksen kärsimyksiä.
Muista puutteitasi ja Kristuksen täyteyttä.
Muista kiusauksiasi ja houkutuksiasi, ja Kristuksen herkkää, rakastavaa sydäntä.
Muista pahuuttasi ja Kristuksen vanhurskautta.

Autuas on sielu, jota Kristus ei löydä omassa vanhurskaudessa, vaan vaatteet pestynä ja valkaistuna Karitsan veressä. (Fil. 3:9, Ilm. 7:14)

28. PUUTTUUKO SISIMMÄSTÄSI EVANKELIUMI?

Sinä säälittävä ja kurja uskon tunnustaja, jonka sisimmästä evankeliumi puuttuu. Älä tukeudu siihen, että olet läpäissyt kirkon suorittaman tutkinnan, voit silti joutua hylätyksi, kun Kristus tutkii sinut tuomiopäivänä.
Voit olla tullut kasteelle, mutta siitä huolimatta on mahdollista, ettet ole koskaan tullut Jeesuksen etkä hänen priiskoitusverensä tykö. (Hepr. 12:24)

29. USKONNOLLINEN TOIMINTA

Kaikki suoritukset ja teot, joita tehdessä ei selkeästi ymmärretä Kristuksen veren, hänen ansioidensa ja vanhurskautensa merkitystä, joka on evankeliumin ydin, sellaiset teot ovat evankeliumin ulkopuolista toimintaa. Ne jättävät sielun epäilysten ja kysymysten valtaan. Jos tätä asiaa ei hetimiten huomata ja korjata, sielu muuttuu välinpitämättömäksi, ja se on mitä vaarallisin tila.

Älä aliarvosta uskonnollisia toimia. Vietä paljon aikaa mietiskellen ja rukoillen. Odota innolla kaikkia tilaisuuksia kuulla sanaa. Me tarvitsemme oppia, nuhdetta, kehotusta ja lohdutusta, niinkuin nuoret kasvit ja ruoho tarvitsevat sadetta ja kastetta, niin tihkusadetta kuin runsaampaakin sadetta. (5 Moos. 32:2)
Toimi kaikessa aivan sielusi ja sydämesi pohjasta, tee kaikki kuin Kristukselle, niinkuin olisit suoraan tekemisissä hänen kanssaan ja hän katsoisi sinuun ja sinä häneen, vastaanota kaikki voimasi häneltä. (Sak. 7:5)
Tarkkaa millaista pyhää motivaatiota sielustasi löytyy. Arvosta vähäisintäkin toimintahalua, jonka olet saanut katsomalla Kristukseen, arvosta pienintäkin hyvää ja oikeaa ajatusta hänestä. Pidä arvossa vähäisimpiäkin hyviä sanojasi, joita puhut Kristuksesta aidosti ja kokosydämisesti. Kaiken sen olet saanut suuresta armosta, oi, kiitä Jumalaa siitä!
Tarkkaa joka päivä, onko sinut kohdannut päivän koitto ylhäältä, synnin surun aamukasteen kanssa, onko päivä valjennut sinulle aina. Onko kirkas aamutähti aina noussut sinulle, säteillen yhä uudelleen armoa ja rauhaa? Onko Kristus tervehtinyt ihanasti sieluasi, kaikissa sen koitoksissa? (Luuk. 1:77 - 79, Ilm. 22:16)
Toimintasi, joka ei enennä hengellisyyttäsi, tekee sinusta lihallisemman, ja mikä ei elävöitä ja tee nöyräksi, kuolettaa, kovettaa ja paaduttaa.

30. KRISTUKSEN LÄHEISYYS

Juudas sai kyllä kastetun palan. Ulkoisesti hän sai kasteen, ehtoollisen ja kirkon seurakuntayhteyden, mutta Johannes nojasi Kristuksen rintaa vasten. (Joh. 13:23-26)
Evankeliumin mukaan meidän tulee asettautua juuri siten, Johanneksen tavoin, rukoilemaan, kuuntelemaan ja tekemään kaikki tehtävämme.
Vain Kristuksen syliin ja rintaan nojaaminen pehmentää sydämesi kovuuden ja saa sinut itkemään syntiäsi kuin lapsi, se parantaa sielustasi välinpitämättömyyden ja haluttomuuden, jotka ovat uskonelämän syöpä, se tekee oikeasti nöyräksi ja saa sielun rakastamaan Kristusta ja inhoamaan syntiä, niin, se muuttaa jopa kamalimman paikan helvetistä Kristuksen kirkkaudeksi.
Älä koskaan ajattele olevasi kyllin oikeanlainen, sellainen kuin sinun pitäisi olla, älä koe itseäsi kristittynä, joka on tavoittanut kirkkauden, ennenkuin pääset alati kokemaan, että lepäät Kristuksen sylissä, hänen, joka on Isän sylissä. (Joh. 1:18)
Tule ja pyydä Isää näyttämään sinulle Kristus. Voit olla varma että hän toteuttaa pyyntösi, mikään muu pyyntö ei voi miellyttää häntä enempää kuin juuri tämä. Hän luovutti Kristuksen omalta poveltaan juuri siksi, että hän olisi aina syntisten nähtävänä, ikuisena osoituksena Isänsä rakkaudesta.

31. KATSO ENSISIJAISESTI KRISTUKSEEN

Aurinkoon katsominen heikentää silmiä, mutta mitä enemmän katsot Kristukseen, vanhurskauden aurinkoon, sitä terävämmäksi ja kirkkaammaksi muuttuu uskosi silmä. Katso Kristukseen, niin rakastat häntä ja elät hänessä. 
Ajattele häntä jatkuvasti, pidä katseesi koko ajan kohdistettuna Kristuksen vereen, muuten joka kiusauksen tuulenpuuska riepottaa sinua.
Jos haluat nähdä synnin todellisuuden, vihataksesi ja katuaksesi syntiä valittaen, älä jää katsomaan syntiin, vaan katso ensisijassa Kristukseen, kärsivänä ja sovitustyötä suorittavana.
Jos haluaisit nähdä saamasi armon ja pyhityksesi, älä jää tuijottamaan niihin, vaan katso ensisijaisesti Kristuksen vanhurskauteen. Näe Poika, niin näet kaiken, vasta sitten katsele armoa vaikutuksineen itsessäsi.

Pidä uskonelämässäsi Kristusta alusta saakka keskeisimpänä ja pidä häntä sekä uskosi että toivosi perustana. Mene Kristuksen luo nähden oma syntisi ja kurjuutesi, ei tarkastellen miten armo ja pyhyys sinussa näkyy.
Siihen saakka, kunnes näet Kristuksen ensimmäisenä ja ensisijaisena, älä ollenkaan kiinnitä huomiota siihen miten armo ja pyhitys ovat sinussa ilmentyneet, tällainen vain peittää Kristuksen.
Sitä joka katsoo Kristukseen sen kautta, miten armo hänessä itsessään näkyy, voidaan verrata siihen, joka näkee auringon sellaisena kuin se on kuvastuneena veteen joka lainehtii ja liikkuu, kuten vesi tekee.
Katso Kristukseen ainoastaan siten, että näet hänet loistamassa Isän rakkauden ja armon taivaanvahvuudella, niin näet hänet sanoinkuvaamattomassa kunnian kirkkaudessaan.

32. VAIN KRISTUS ON PYHITYS JA VANHURSKAUS

Ylpeys ja epäusko tahtoisivat saada sinut katselemaan ensiksi jotakin omassa itsessäsi, mutta usko ei tahdo olla minkään muun kuin Kristuksen kanssa tekemisissä, hänessä on sanomaton kirkkaus ja kunnia, hänen pitää hukuttaa niin pyhityksesi kuin syntisi, sillä Jumala teki hänet molemmiksi meidän vuoksemme. Meidän tulee pitää häntä molempina, niin syntinämme kuin pyhityksenämmekin. (1 Kor. 1:30, 2 Kor. 5:21)
Se joka asettaa pyhityselämänsä katseltavakseen, jotta saisi siitä turvaa ja lohtua, pystyttää suurimman epäjumalankuvan, ja sillä tavoin hän voimistaa epäilyksiään ja pelkojaan. Jos käännät katseesi pois Kristuksesta, vajoat heti (Pietarin tavoin) epäilyksiin. (Matt. 14:30)

Kristityllä on aina turva ja lohtu, ellei hän menettele evankeliumin järjestyksen eli metodin vastaisesti. Näin tapahtuu, mikäli kristitty kohdistaa katseensa omaan vanhurskauteensa, kääntäen katseensa pois Kristuksen täydellisestä vanhurskaudesta. Silloin hän valitsee elämisen mieluummin kynttilän valossa kuin auringon valossa.
Hunaja, jota imet omasta vanhurskaudestasi, on muuttuva karvaimmaksi sapeksi; valo, mitä saat omasta vanhurskaudestasi kulkuasi valaisemaan, on muuttuva mustaksi yöksi joka peittää sielun.
Saatana houkuttaa sinua turvautumaan armon ilmentymiin itsessäsi, etsimään lohtua niistä, jotta kulkusi olisi laahustamista.

33. KRISTUS ON SINUA VARTEN

Silloin Isä tulee ja osoittaa sinulle Kristuksen armon runsautta ja kirkkautta, armoa joka täydellisesti miellyttää häntä. Isä tarjoaa sinulle mahdollisuutta tuntea Kristuksen vanhurskaus ja omistaa se, ja mitä hän tarjoaa, sen häneltä myös saa.
Tämä on siunattu vastaantulo, kuiskaavan hiljainen ja suloinen puhe epäuskoasi vastaan. Seuraa tätä ohjausta pienintä yksityiskohtaa myöten, rukoillen paljon.
Pidä tätä, mitä sinulle nyt tarjotaan, kalliina kuin mittaamattoman arvokasta jalokiveä; kyseessä on pantti eli ennakko-osuus suuremmasta mitä on tulossa.

Edelleen, kun haluaisit rukoilla, mutta et pysty, ja tämä painaa sinua alas, niin näe Kristus rukoilemassa puolestasi, hän edustaa sinua Isän edessä. Mitä voit haluta enempää? (Joh. 14:16, Joh. 17, koko luku.)
Kun tuntuu vaikealta ja olet levoton, näe että Kristus on sinun rauhasi. Hän jätti sinulle rauhansa, kun hän meni taivaaseen. Yhä uudelleen hän on painottanut, ettei sinun tule olla huolissasi eikä levoton, eikä ollenkaan synnin ahdistamana, sillä sellaisessa tilassa on vaikeaa kokea turvaa ja lohtua, ja uskominen tulee vaikeaksi. (Ef. 2:14, Joh. 14:1, 27)
Kristus on nyt valtaistuimellaan, tuhottuaan ristin päällä, syvimmässä alennuksessaan, kaiken, mikä voisi tuottaa sinulle ahdistusta ja vahinkoa. Hän on kantanut kaikki syntisi, murheesi, pelkosi, häpeäsi, sairautesi, vaikeutesi ja kiusauksesi, ja hän on mennyt valmistamaan pysyvää asuinpaikkaa sinulle.

34. RAKASTA KRISTUKSEN OMIA

Sinä joka olet nähnyt että Kristus on kaikki ja että itse et ole yhtään mitään, sinä jolle Kristus on koko elämä, ja joka olet kuollut kaikelle muulle vanhurskaudelle, sinä olet kristitty, olet suuresti rakastettu, olet päässyt Jumalan suosioon.
Taivaan suosikki, tee Kristukselle tämä yksi palvelus ja suosionosoitus kiitokseksi kaikesta hänen rakkaudestaan: rakasta kaikkia hänen pyhiään ja hänen kirkkojaan, myös halveksituimpia ja heikoimpia, välittämättä näkemyseroista.
Hänen pyhiensä ja hänen seurakuntiensa nimet ovat kaiverrettuna hänen sydämeensä, niinkuin Israelin lasten nimet oli kaiverrettu Aaronin rintakilpeen, olkoot ne kaiverrettuna sinunkin sydämeesi. (2 Moos. 28:21)

Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille, ne tulevat menestymään, jotka Jerusalemia rakastavat. (Ps. 122:6)

LOPPU. 

Linkkejä:

Wilcoxista: linkki

historiaa, linkki

myöhempi painos litteroituna, linkki