Gustaf Skinnari (1835-1916) oli oululainen merenkulkija ja lohikauppias. Hän toimi saarnaajana ja lähetysmiehenä elävässä kristillisyydessä. Hajaannusten myrskyissä hän ajautui sivuun, mutta siirtyi ajasta iankaikkisuuteen elävässä uskossa, siitä Oulun kristityille jäi seurakunnan todistus.

Uudestisyntyminen on tarpeellinen ihmisen autuuteen.

Kirjoitti G. Skinnari, Oulu Chr. Ev. Barckin kirjapaino, 1894. Hinta: 20 penniä.

Pietarin ensimmäisen epistolan ensimmäisessä luvussa puhutaan
jälleen syntyneistä, jotka ovat uudestisyntyneet elävästä Jumalan Sanasta.
Lihasta syntyminen ei ole muuta kuin liha, niinkuin Jeesus sanoo:

Mitä lihasta syntynyt on, se on liha,
ja mitä Hengestä syntynyt on, se on henki. (Joh 3:6)

Jumalan sana on ainoa voima uuteen syntymiseen.

Pienet lapset eivät voi meille sanoin tulkita kokemuksiaan tai sielunsa tilaa,
ja vielä monta kuolee,
ennenkuin syntyvät tähän maailmaan.
Ja myöskin monta jää osattomaksi kasteen sakramentista,
kuolema tempaa heitä pois,
ettei heitä suurimmallakaan huolella voi saattaa kasteesta osalliseksi.

Mutta ei meillä kuitenkaan ole epäilyksiä lasten autuudesta,
vaikka ne kastamattakin kuolevat.
Jumala tahtoo ottaa heitä pois ilman armovälikappaleitten sovitusta,
Jeesuksen lupauksen ja siunauksen puhdistavassa viattomuudessa.
Jeesus todistaa myös, että lapsilla on usko,
ja sanoo taivaan valtakunnan olevan lasten,
niin emme epäile heidän autuuttaan,
vaan ahkeroimme saattaa heitä kasteesta osalliseksi,
Jeesuksen käskyn ja asetuksen jälkeen.
Vaan ne ihmiset,
jotka ovat epäuskon ja tahallisten syntiensä tähden erotetut Jumalasta,
niitten pitää uudestisyntyä Jumalan tahdon mukaan totuuden sanalla,
jos tahtovat autuaaksi tulla,niinkuin kirjoitettu on:

Alussa oli sana ja Jumala oli se sana,
sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme
ja me näjimme hänen kunniansa
niinkuin ainoan Pojan kunnian Isästä,
täynnä armoa ja totuutta. (Joh 1:1, 14)

Tässä on kirkastettu Jumala ja ihminen,
Jumala ihmisluonnon ottaneena, veljeksemme tulleena,
niinkuin on kirjoitettu:

Että siis lapsilla on liha ja veri, niin on hän myös niistä osalliseksi tullut,
että hän olis kuoleman kautta hukuttanut sen, jolla kuoleman valta oli,
se on: perkeleen, ja päästänyt ne,
jotka kuoleman pelvosta piti kaiken ikänsä orjana oleman. (Heb 2:14, 15)
Sana tuli lihaksi, ei meidän persoonassamme,
vaan Jumalan Pojan pyhässä persoonassa,
joka otti kaikki meidän syntimme päällensä,
kärsi synteimme rangaistuksen ja sovitti meidät Isänsä kanssa,
että nyt Isä mielistyy meihin Hänen tähtensä.

Nyt saarnataan Jumalan valtakunnasta parannusta,
ja syntein anteeksi antamista kaikille synnin unesta heränneille;
parannusta epäuskosta,
kirkastamalla Herran Jeesuksen raskaita, verisiä vaivoja
hamaan ristin kuolemaan,
jossa Hänen pohjaton rakkautensa syvyys Hänen voittonsa voimassa
tunkee niitten sydämiin, jotka evankeliumin saarnalla talutetaan
katsomaan Jeesusta verta vuotavissa haavoissa ristin päällä.
Siinä epäuskon ja kuoleman vanki tulee käsittämään,
ettei ole syytä epäillä,
kun viattoman veri vuotaa syntein anteeksisaamiseksi
ja vielä sielunsa janossa saa kuulla:
sinun syntis on sinulle anteeksi annettu, (Luuk 7:48)
kun hänelle saarnataan syntein anteeksi antamista Jeesuksen käskyn jälkeen.
Siinä tulee epäuskon voima kukistettua
ja Jeesuksen tuntemisen eläväksi tekevä voima saa uudestisynnyttää ihmisen,
hän saa Pyhän Hengen,
joka valaisee ihmisen tuntemaan ja ymmärtämään,
että hän on syntynyt elävästä Jumalan sanasta,
joka ijankaikkisesti pysyy,
se on: elävän Jeesuksen tuntemisesta.

Se sytyttää janon ja halajamisen sanan rieskan perään,
se on: Jeesuksen tuntemisen perään,
joka on voima pitämään voitolla poisottamatonta synnin voimaa vastaan,
joka vielä uudestisyntyneissä ihmisissä
on jäljellä kuolemaan asti,
sen tähden meidän tarvitsee kuulla evankeliumia,
niin kauan kuin olemme synnin ruumiissa.

Niin Pyhä Henki kirkastaa valittuin pyhäin kautta
ja tekee eläväksi sydämillämme
kuolleen ja jälleen eläväksi tulleen Jumalan Pojan
autuutemme syynä, voimana ja voittona,
sen veren voimasssa, joka syntein anteeksiantamisen armossa sydämiimme priiskoitetaan.
Sentähden on korkein kysymys ihmisellä: - Olenko uudestisyntynyt?
Jumalan vakaa tahto on,
että kaikkien pitää Hänet tunteman, sekä pienten että suurten, sanoo Herra,
sillä minä tahdon heidän pahat tekonsa antaa anteeksi
ja en ikänä muistaa heidän syntejänsä. (Jer 31:34)
Hän valvoo suurella huolella, että saisi ihmisen ymmärtämään,
ettei ihminen voi tulla autuaaksi ilman uutta syntymistä.
Jeesus osoittaa Nikodeemukselle Johanneksen kolmannessa luvussa
uuden syntymisen välttämättömyyttä
ja tarpeellisuutta ihmisen autuaaksi tulemiseen,
kun Hän sanoo:
Ellei joku vastauudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä. (Joh 3:3)
Jumala on kyllä valvonut, rakkaudestaan ihmiseen,
saadakseen jokaisen kuolevaisen,
jonka hän on luonut kuvakseen, kysymään:
"- Mikä on uudestisyntyminen,
jonka takana seisoo Jumalan valtakunnan näkeminen
ja myös iankaikkinen autuus?"
Jeesus viittaa vaskikäärmeen kuvaan, kun Hän sanoo:
Niinkuin Mooses ylensi käärmeen korvessa,
niin myös Ihmisen Poika pitää ylennettämän,
että jokainen, kuin uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman,
mutta ijankaikkisen elämän saaman. (Joh 3:14,15)

Ja Hän alkaa kirkastaa vaskikäärmeen kuvan täydellisyyttä,
kun Hän sanoo:
Niin on Jumala maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainoan Poikansa,
että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman,
mutta ijankaikkisen elämän saaman. (Joh 3:16)

Siinä on uudestisyntymisen mahdollisuus ja voima muuttamaan se ihminen,
jonka Jumala on opettanut tuntemaan,
että Hän vanhurskautensa tähden rankaisee kaikki ihmisen synnit,
se ihminen tulee omasta kokemuksestaan
tuntemaan Jeesuksen sanain totuuden, kun Hän sanoo:
Koska vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu,
sillä hänen hetkensä tuli, vaan kun hän on lapsen synnyttänyt,
niin ei hän muista vaivaansa ilon tähden,
että ihminen on syntynyt maailmaan. (Joh 16:21)
Tällä kuvalla Jeesus tahtoo opettaa ymmärtämään,
ettei uusi syntyminen tapahdu ihmisen tietämättä,
sen ihmisen,
joka epäuskon ja tahallisten syntiensä vuoksi on erotettu Jumalasta.

Niinkuin aikamme todistaa, ei kaikilla kuolevaisilla ole ainoana kysymyksenään:
- Olenko uudestisyntynyt?
Monen suhteen näyttää, että he tyytyvät siihen,
että tietävät jotain Jumalan sanasta oman ymmärryksensä jälkeen.
Nikodeemus, vaikka hänkin oli opettaja ja mestari,
ei ymmärtänyt kuinka ihminen voi uudestisyntyä.
Jeesus osoittaa syyn siihen pimeyteen ja tietämättömyyteen,
kuin Nikodeemuksella oli, sanoen:
Me puhumme, mitä me tiedämme, ja todistamme, mitä me näemme,
ja ette ota vastaan meidän todistustamme. (Joh 3:11)
Jeesus oli erehtymätön opettaja, kuitenkin Hän valittaa:
ette ota vastaan meidän todistustamme.
Jumalaa fariseukset sanoivat isäkseen ja Moosesta opettajakseen,
kuitenkin oli pimeys käärinyt heidät niin,
etteivät he tienneet, kuinka ihmisen tulee uudestisyntyä.
Mutta Jeesus osoittaa heidän todistuksensa Jumalasta ja Mooseksesta valheelliseksi,
kun Hän sanoo:
Minä ja Isä olemme yksi. (Joh 10:30)
Ja jos te olisitte Mooseksen uskoneet, niin te minunkin uskoisitte;
sillä hän on minusta kirjoittanut. (Joh 5:46)
Tässä nähdään, että rohveetan sana tuli täytetyksi:
Ei hänellä ollut muotoa eikä kauneutta, joka meille olisi kelvannut,
sentähden emme hänestä mitään pitäneet. (Jes 53:2,3)

Läpi maailman aikakautten näemme sen vahingon,
kun ihmiset ovat hyljänneet Jumalan sanan,
sen muodottomuuden tähden, kuin niillä on,
jotka Jumala lähettää sanaansa saarnaamaan.
Rohveetat eivät kelvanneet,
niitä soimattiin mielipuoliksi ja villitsijöiksi,
joitten kautta muka onnettomuus tulee kansan päälle.
Johannes Kastajalla ja Jeesuksella, itse hurskasten mielestä, oli perkele;
heidät piti siis saada pois päiviltä.
Apostolit olivat heidän mielestään eriseuran rakentajia.
Sanalla sanoen kaikki, joilla on elävä Jumalan sana,
ne hylkää maailma hengellistensä kanssa.
Ainoastansa ne harvat sielut,
joille Jumala on saanut opettaa tämän käskyn tärkeyttä:
teidän pitää uudesti syntymän,
ne on ne, jotka tulevat osalliseksi
näitten Jeesuksen sanomain sanain sisältämästä voimasta:
että hänen nimeensä pitää saarnattaman parannusta ja syntein anteeksi antamusta
kaikissa kansoissa, (Luuk 24:47)
ja myös, niinkuin Mooses ylensi käärmeen korvessa,
niin Ihmisen Poika pitää ylennettämän. (Joh 3:14)

Tässä ristiinnaulitussa Jumalan Pojassa
on uuden syntymisen voima,
Hänen verensä vuotaa synteimme anteeksi antamiseksi
ja kun Herran käskystä Raamattuin jälkeen
kirkastetaan tässä täydellisessä uhrissa
synteinsä paljouden ja epäilysten saartamalle ihmisraukalle
syntein anteeksiantamus,
osoittaen niitten täydellistä sovitusta ja maksoa Jumalan edessä;
niin silloin tulee sydämen esinahka pois pannuksi;
silloin aukenevat sokea-raukan silmät
näkemään Jumalan valtakunnan maan päällä,
joka on vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä;
silloin hän taitaa sanoa: minä tiedän kenen päälle minä uskon; (2 Tim 1:12)
hän tulee tuntemaan veljikseen ja sisarikseen kaikki ne,
jotka ovat uudestisyntyneet Jeesuksen tuntemisessa,
ja niin uskossa ja hengessä osalliset ovat
niissä kalliissa armon välikappaleissa kuin Jumalan valtakunnassa on,
joitten kautta me korjaamme toisiamme Jumalan kunniaksi,
josta muodostuu Jumalan seurakunta
eli pyhäin ihmisten yhteys,
joka kaikille uudestisyntymättömille on tuntematoin
sen sisällisen elämän puolesta, joka siinä vaikuttaa.
Niinpä saavat olla hyvässä turvassa Jumalasta syntyneet,
jotka ovat saaneet tuntea
kuinka Herra on suloinen,
joka virvoittaa Jumalan lapsia läsnäolonsa tuntemisella.

Vielä tämän vaivalloisen matkan
monia murheen ja epäilysten tuntemisia vastaan ahkeroimme,
kalliit matkakumppanit,
jotka olemme saatetut tuntemaan rakkaimman sieluimme ystävän,
joka meitä verensä ja henkensä hinnalla itsellensä ostanut on.
Sen rakkauden tähden,
joka paloi Hänen sydämessänsä meihin,
ei saattanut Hän ilman meitä tyytyä taivaan kunnialliseen enkelein seuraan,
me olimme Hänelle kaikkein rakkaimmat ja likeisimmät.

Meidän surkeutemme säälitti häntä niin,
että Hän tuli tänne kiittämättömään maailmaan pilkan ja ylenkatseen alle,
oli tähtemme kuin karitsa, joka teuraaksi viedään,
ja niinkuin lammas, joka keritsijänsä edessä vaikenee,
niin ei hänkään suutansa avannut, (Jes 53:7)
ei tullut kärsimättömäksi.
Hän oli täysi Jumala ja täysi Ihminen,
jolla oli katkeamaton rakkauden side meihin,
jotka olisimme olleet orporaukkoja;
ei kukaan olisi välittänyt meidän hädästämme,
ei kukaan olisi pyyhkinyt kyyneleitämme,
vaan Jeesus, Jumalan ainoa Poika,
oli meihin mielistynyt
ja sen tähden Hän astui sijastamme maksamaan sen suuren syntivelan,
jonka alaisina me olisimme hukkuneet ijankaikkisesti.
Ei voinut Herra Jeesus sitä nähdä,
vaan antoi itsensä sotaan kuoleman valtaa vastaan;
rakkaus oli Hänen sotalippunsa,
jota kuoleman väkevä voimakaan ei voinut Häneltä pois ryöstää,
vaan Hän,
rakkaudesta meihin,
vääräin kätten kautta kuolee ristin päällä,
viaton viallisten edestä
antaa itsensä kuoleman hirmuisimpaan kitaan.

Niin täytyi kuoleman kadottaa voimansa
sen jäähtymättömän rakkauden ja loppumattoman elämän tähden,
kuin oli Hänessä, jonka hän tahtoi niellä,
mutta tulikin itse niellyksi ijankaikkisesti.
Kuoleman voittajana,
syntivelkamme maksajana
ja Jumalan pyhän ja vanhurskaan lain täyttäjänä
nousi Jeesus kuolemasta,
vahvisti jo paratiisissa lasketun perustuksen,
että käärmeen pää on rikki poljettu,
kuolema on nielty voitossa;
Aatamin langennut lapsilauma on kalliimmalla hinnalla Jumalalle ostettu,
jota Hän hellimmällä huolella ylösnousemisensa ensimmäisistä hetkistä alkaen
tahtoo saada kuoleman pelvosta vapisevain opetuslastensa sydämille,
osoittain haavansa elävän ruumiinsa päällä,
myös valaisee heidän ymmärrystänsä
Mooseksen ja rohveettain kirjoituksia selittämällä,
että niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta ylös kuolleista,
käskien heitä saarnaamaan Häneen nimeensä
parannusta ja syntien anteeksiantamista kaikissa kansoissa.
Epäuskon kauhea pimeys
oli pimittänyt nämä Jeesuksen opetuslapset,
josta syystä Jeesus ei muita heidän syntejänsä nuhtele,
vaan nuhtelee heitä epäuskosta ja sydämen kankeudesta,
ettei he uskoneet niitä,
jotka Hänen nähneet olivat nousseeksi ylös.

Niinkuin Jeesus itse raamattuin selityksillä
sai tulen syttymään,
jonka Hän tahtoo että se palaisi,
joka on Hänen rakkautensa voiman elävä tunteminen
voittona ja rintarautana syntiä, kuolemaa ja helvetin valtaa vastaan.
Niin Hän käskee omiaan,
jotka Hän tuntemiseensa saanut on
ja Pyhän Hengen kautta valaissut raamatuita ymmärtämään,
että niiden pitää saarnata
parannusta ja syntein anteeksi antamista kaikissa kansoissa.

Koetelkoon kukin tekonsa,
ottakoon vaarin omista puheistansa,
ne, jotka asettavat itsensä Jeesuksen evankeliumia vastaan
sekä puheillansa että kirjoituksillansa,
ja jokainen joka niin tekee,
sanatulvan paisuttamana,
itsehurskauden ja kuolleen uskon pimittämänä,
on kelvoton ymmärtämään Jeesuksen evankeliumia.
Sentähden sanoin:
ottakoon vaarin omista puheistansa,
joita hän saattaa tyynemmästi ajatella,
koska ei hänellä ole sotaa itseänsä vastaan,
vaan Kristusta ja Hänen seurakuntaansa vastaan,
että ihmisraukka tulisi huomaamaan,
että hän sotii Jumalaa vastaan.

Tottapa tuntee aseensa, jos ottaa sanoistansa vaarin,
kuin ovat:
valhe, raa'at pilkkasanat, panetteleminen,
iva (sievistetty pilkka),
vihan hengestä kuohuva sorto ja ylönkatse
heikkoja Jumalan lapsia kohtaan.
Huono varustus ijankaikkisuuteen matkustavalla!

Pane vielä, Sinä kärsivällinen Herra Jeesus,
laumas raatelijain tielle Sinun väkevä käsivartes voima,
että he tulisivat kysyväisiksi
niinkuin Saulus Tarsolainen:
mitäs tahdot minun tekemän? (Ap.t 22:10)
Että he omaksi autuudekseen saisivat nähdä ja tuntea
Sinun suuren voimasi ja kunniasi
niissä heikoissa Jumalan lapsissa,
jotka verisellä sodalla voitetun valtakunnan perillisinä
olet säätänyt saarnaamaan parannusta ja syntein anteeksi antamista.
Kuule rukouksemme,
kirkasta Itses laumasi keskellä
ja tee kaikki murheelliset osallisiksi laitumes lauman perimis-rikkaudesta.
Hallelujaa, Aamen!